Petteri Orpon (kok.) ja Riikka Purran (ps.) hallituksen ensimmäinen budjetti on eduskunnan käsittelyssä. Hallitus ottaa lisää velkaa ensi vuonna 11,5 miljardia euroa ja vaalikauden aikana valtion velka lisääntynee yhteensä yli 40 miljardia euroa.
Keski-Suomen kannalta budjetti sisältää monia hyviä päätöksiä. Infrastruktuuriin tehtyjä panostuksia on syytä kiitellä. Ne parantavat maakuntamme elinvoimaa, mahdollistavat uutta kasvua ja toimivat myös elvyttävänä työnä nykyisessä heikossa suhdanteessa. Toivottavasti uusia opiskelupaikkoja saadaan sekä ammattikorkeakouluun, että yliopistoon. Uusia opintoaloja soisi myös saavutettavan, kuten viime kaudella onnistuttiin diplomi-insinööri- ja rakennusmestarikoulutuksen osalta. Valtran ja Toyotan investointipäätökset maakuntaamme ovat valonpilkahduksia muutoin hankalassa taloustilanteessa.
Olen luottavainen, että hallitus myös sisällyttää Jyväskylän, Kuopion ja Lahden lanseeraamaansa uuteen suurten kaupunkien yhteistyöallianssiin, jossa nämä kaupungit eivät ainakaan vielä ole mukana. On tärkeää, ettei Jyväskylä jää tässä asiassa nuolemaan näppejään. Samoin hallitusohjelmakirjaus, jossa tavoitteena on luopua kuntien verotulojen tasauksesta, on syytä torpata. Tämä kirjaus suosii pääkaupunkiseutua ja sorsii muuta maata. Uudistus tarkoittaisi pahimmillaan uusia kovia leikkauksia lähes kaikissa pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa kunnissa ja kaupungeissa. Myös Keski-Suomelle myönnetyt korkeammat EU-investointituet on syytä pitää Keski-Suomessa.
Olosuhteiden muuttuessa tehtyjä päätöksiä on syytä kyetä arvioimaan uudelleen. Turun tunnin juna – joka ei tunnissa tuota matkaa taita – ei vaikuta kovinkaan järkevältä toteuttaa. Hankkeen kannattavuudesta on esitetty erittäin kriittisiä arvioita, eikä edes Valtiovarainministeriö puolla hanketta. Nämä miljardit voisi käyttää fiksumminkin.
Voi myös kysyä, onko järkevää alentaa oluen verotusta ja nostaa lääkkeiden verotusta? Omaan järkeeni tällainen arvovalinta istuu huonosti – lääkkeet kun ovat välttämättömyyshyödykkeitä, joita ilman ei sairauden sattuessa pärjää.
Ehkäpä uudenlaisen politiikan nimeen vannova hallitus ottaa tulevista opposition vaihtoehtobudjeteista parhaat ehdotukset huomioon. Se olisi viisautta, jollaista ei ole tässä maassa menneet hallitukset juurikaan tehneet. Päätöksien muuttaminen silloin, kun uutta tietoa on käytettävissä, ei ole takinkääntöä, vaan viisasta päätöksentekoa.
Onneksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Suomi jatkaa perinnettä, jossa yhteistyötä tehdään yli hallitus-oppositio -rajojen. Tälle yksituumaisuudelle on jälleen korostunut tarve.
