Yhä useampi lähipalvelu karkaa kauas ja keskittyy. Näin on käynyt esimerkiksi poliisille, kouluille, kaupoille ja kirjastoille. Digitalisaation myötä moni palvelu on toki myös aiempaa lähempänä.
Kaikkia palveluita ei kuitenkaan yksinkertaisesti voida ”diginä” tarjota. Tämä on huomattu esimerkiksi pankkipalveluissa. Keskittämisen kehityksen päässä ovat pakkomuutot toiselle alueelle.
Olen huolestuneena lukenut demareiden esityksiä, joissa muun muassa koulupäätöksiä oltaisiin siirtämässä läheltä kauas, Keski-Suomesta Helsinkiin.
Aivan kuin kaikki osaaminen olisi vain pääkaupunkiseudulla, kaukana esimerkiksi meidän keskisuomalaisten arjesta.
Muistaako kukaan esitystä, jossa vallan keskitys olisi johtanut palvelujen hajauttamiseen?
Keskittämisen kehitys on käännettävä. Päätöksenteon on tapahduttava lähellä heitä, joita päätökset koskettavat. Tämä olisi myös maakuntauudistuksen ehdoton vahvuus – lähidemokratian aito toteutuminen. Lähipäättäjät, jotka tuntevat alueensa vahvuudet ja heikkoudet.
Tärkeintä on se, että jokaiselle ihmiselle turvataan hyvän elämän edellytykset asuinpaikasta riippumatta. Seuraavan hallituksen on väristä riippumatta otettava tasapainoinen aluekehitys nykyistä vakavammin.
*Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa
