Venäjän tuhoamissota Ukrainassa on herättänyt Euroopan ja koko maailman Venäjän raakalaismaiseen ja keinoja kaihtamattomaan valloituspolitiikkaan. Sodan loppumista on vaikea ennakoida ja senkään jälkeen pysyvälle tulitauolle on horjuvat perustukset. Tulitaukorikkomukset jatkuivat säännöllisesti aina vuodesta 2014, kun Venäjä valloitti laittomasti Krimin Ukrainalta ja tuki Itä-Ukrainan kapinallisalueita.
Suomi ja suomalaiset ovat tosiasioiden edessä. Oma turvallisuutemme on maksimoitava ja todellisia vaihtoehtoja on vain yksi: jäsenyys puolustusliitto Natossa. Muut vaihtoehdot mahdollistaisivat Venäjän painostuksen tulevaisuudessa myös Suomea kohtaan. Tulevaisuutta emme voi ennustaa, mutta Nato-jäsenenä kynnys hyökätä Suomeen kasvaisi nykyisestä. Erilaisia häirinnän ja vaikuttamisen keinoja Venäjä varmasti käyttäisi Suomea ja suomalaisia kohtaan myös jatkossa.
Käytännön elämässä kovinkaan moni asia ei muutu. Puolustusvoimamme on ollut jo vuosia Nato-yhteensopiva ja vuodesta 1994 olemme ottaneet vakaita askeleita kohti tiiviimpää Nato-yhteistyötä. Nato-jäsenyys on luonteva askel tälle kehityskululle.
Suomen etu on mahdollisimman nopea ja sujuva jäsenyysprosessi. 30:n Nato-jäsenvaltion parlamenttien ratifiointiprosessit vievät kuukausia, mutta on hyvä tiedostaa, että tuona aikana olemme jo Naton kutsujäsen. Tuolloinistumme useimmissa Naton pöydissä ja on selvää, että puolustusliitto huolehtii avoimien ovien politiikan toteutumisesta myös käytännössä.
Yhteinen puolustussuunnitelma ja mahdolliset Nato-joukkojen rotatoinnit ovat tulevien kuukausien ja vuosien neuvotteluita, joita ei vielä kannata yksipuolisesti linjata. Suomesta tulee Naton täysivaltainen jäsen, oikeuksineen ja velvollisuuksineen.
Naton jäsenenä kansalliset ratkaisumme eivät muutu. Suomea puolustavat lähtökohtaisesti suomalaiset yleisen asevelvollisuusjärjestelmän pohjalta. Korkea maanpuolustustahto on tärkein turvallisuutemme tae. Maanpuolustus on meidän kaikkien velvollisuus.
