Pääministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb toisti jälleen tänä aamuna Huomenta Suomessa, kuinka kokoomus sanoo kyllä NATO:lle. Tämä ei tullut yllätyksenä ja eduskuntavaalien lähestyessä myös pääministerin on saatava puhua puolueensa kannoista.
Sen sijaan Stubbin argumentit NATO-jäsenyyden puolesta kummastuttavat. Hän perustelee jäsenyyttä muun muassa sillä, että se lisäisi Suomen turvallisuutta. Tällä hän viitannee muun muassa NATO:n artiklaan numero viisi, joka velvoittaa jäsenvaltioita puolustamaan muita jäsenvaltiota. Tämä on selkeä ja keskeinen NATO:n linjaus. Toisaalta NATO-jäsenyys voisi myös viedä Suomen meille epäedullisiin konflikteihin ja operaatioihin. Huolehtimalla uskottavasta puolustuskyvystä, jota on rapautettu vakavasti tällä hallituskaudella, pidämme parhaiten huolen koskemattomuudestamme.
Stubb toteaa, kuinka: ”Osittain myös Suomessa nähdään NATO arkipäiväisenä turvallisuusjärjestönä, jossa on 28 demokraattista oikeusvaltiota. Erittäin samantyyppisiä maita, kuin mitä me olemme.” Hän jatkaa, kuinka NATO puolustaa tiettyä arvomaailmaa, johon mekin kuulumme.
Jäsenvaltioista valtaosa kyllä on jokseenkin Suomen kaltaisia maita, mutta ei sovi unohtaa Turkin saatikka Albanian olevan myös sotilasliitto NATO:n jäsenvaltioita. Niin sanottu puolustettava arvomaailma vaihtelee myös NATO:n sisällä. Itse en toivoisi Suomen olevan samantyyppinen maa kuin Turkki tai Albania on. Ongelmat demokratiassa, korruptiossa ja ihmisoikeuskysymyksissä ovat kaikkea muuta kuin vakaalla pohjalla näissä maissa.
Stubb myös viittaa, kuinka EU-maista 22/28 on NATO:n jäseniä. Tämä on totta, mutta ei kai Suomen liittyminen johonkin voi perustua logiikkaan ”koska muutkin niin mekin”? Suomen on itsekkäästi tehtävä niitä päätöksiä, jotka ovat puhtaasti Suomen etu, eikä vain sellaisia, joita muutkin tekevät.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja on sanonut, ettei Ruotsin mahdollinen NATO-jäsenyys vaikuta Suomeen. Tässä olen kyllä samaa mieltä kuin Stubb, että Ruotsin mahdollinen NATO-jäsenyys tottakai vaikuttaa turvallisuusympäristöömme.
Sen sijaan itse jäsenyys on puhtaasti Suomen oma asia. Se tulee tehdä kansan enemmistön päätöksestä pohjautuen faktoihin, eikä tällöin ole syytä yksinkertaistaa myöskään NATO-jäsenyyden ulottuvuuksia. Tämä on erityisesti pääministerin muistettava, sillä hän on Suomen keskeisimpiä poliittisia henkilöitä, joita kansa seuraa luottamuksella.
