Suomi on maailman paras maa. Olemme useiden tutkimusten mukaan maailman onnellisin kansakunta. Oikeusjärjestelmämme on maailman itsenäisin. Laajaa ja tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme kadehditaan, ja siitä tullaan ottamaan oppia kauempaakin. Yhteiskuntamme on yksi maailman tasa-arvoisimpia. Monella mittarilla mitattuna elämme historiamme ehkäpä rikkainta aikaa.
Olemme paljosta velkaa menneille sukupolville. Heille, jotka rakensivat tasavaltamme ja uskoivat kansaamme kansakuntien joukossa. Heille, jotka maksoivat itsenäisyytemme säilyttämisestä kalleimman hinnan. Sotiemme veteraaneille.
Olen ylpeä isänmaastani.
Oma sukuni on Karjalasta. He joutuivat jättämään kotinsa. Ukkini taisteli kahdessa sodassa isänmaan puolesta. Olen ikuisesti kiitollisuuden velassa.
Kenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth on sanonut, että: ”Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.”
Tänä päivänä jos milloin tulisi tuntea menneisyytemme. Tästä on erityinen vastuu poliitikoilla.
Valitettavasti elämme kuitenkin ajassa, jossa muka-fiksuja heittoja viljellään tykkäysten ja peukutusten toivossa. Historiaan ei vaivauduta perehtymään, kun tärkeintä on päästä otsikoihin. Oma tekeminen tai tekemättömyys ei näy, kun huudetaan kovaa ja syytetään muita.
On surullista huomata, kuinka heikoin tiedoin maamme historiaa tunnetaan. Kuinka heikoin tiedoin sitä raskasta matkaa, jonka isänmaa on kulkenut, arvioidaan.
Euroopan unionin – siis yhden merkittävimmän rauhaa ylläpitäneen järjestön – vertaaminen Neuvostoliittoon on loukkaus sotiemme veteraaneja ja kaikkia isänmaamme itsenäisyyden puolesta taistelleita kohtaan. Väite on absurdi, naurettava ja Neuvostoliiton hirmuhallinnon sortoa väheksyvä. Brysselin vertaaminen Neuvosto-Moskovaan on idiotismin riemuvoitto.
Suomi on yksi maailman demokraattisimmista ja vapaimmista maista. Tätä taustaa vasten olen pettyneenä lukenut eräiden poliitikkojen kirjoituksia, joissa isänmaatamme on verrattu diktatuuriin.
Suomalaisena olen aina ollut ylpeä demokratiastamme ja kaikkien yhtäläiset oikeudet turvaavasta perustuslaistamme. On etuoikeus saada toimia Suomen kansan edustajana. Historia muistaen, tulevaisuuteen luottaen.
Talvi- ja jatkosodassa Suomen nuoret miehet ja naiset taistelivat diktatuuria vastaan – vapauden puolesta. Taistelivat uhrautuen yhteisen vapauden puolesta. Uhmaten Neuvosto-diktatuurin valtaa onnistuneesti.
Suomen tulevaisuuden eteen on tehtävä jatkossakin töitä, vaikka haasteet ovat erilaisia kuin ennen. Laskeva väestökehitys on yksi suurimmista ratkaistavista kysymyksistä.
En usko ennusteisiin, joiden mukaan esimerkiksi Keski-Suomi olisi parinkymmenen vuoden päästä väkiluvultaan taantuva alue. Me voimme itse vaikuttaa tulevaisuutemme, mutta ilman työntekoa se ei onnistu.
On turvattava laadukkaat palvelut kaikille suomalaisille ja huolehdittava siitä, että koko Suomesta pidetään huolta. Aivan kuten edelliset sukupolvet ovat tehneet, on meidän vuoromme tehdä niitä päätöksiä, jotka rakentavat, ylläpitävät ja uudistavat suomalaista hyvinvointivaltiota.
Talouden perustasta on pidettävä kiinni ja yrittäjyyteen on kannustettava. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on viimein saatava maaliin. Lapsista on kasvatettava vastuullisia aikuisia, työikäisten mahdollisuus perheeseen ja mielekkääseen työhön on turvattava ja ikäihmisten arvokkaasta vanhuudesta on huolehdittava.
Perjantaina 6.12. juhlimme isänmaamme 102-vuotista itsenäisyyttä. Sytytän kaksi kynttilää ikkunalaudalleni merkiksi jääkäreille – kodin ja isänmaan puolesta.
Meillä on maailman paras isänmaa. Suomen kimppuun hyökkääviä emme koskaan tule toivottamaan tervetulleiksi.
