Luvattomien koulupoissaolojen määrä on Jyväskylässä kärjistynyt: viime lukuvuonna luvattomat poissaolot lisääntyivät yli 10 000 tuntia ja 55 nuorta jäi ilman päättötodistusta. Määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodessa.
Syyllisiä on helppo etsiä, mutta sormella osoittaminen ei muuta suuntaa. Tutkimusten mukaan luvattomien poissaolojen taustalla voi olla jopa kymmeniä eri syitä. Usein taustalla ovat ahdistus, masennus ja oppimisvaikeudet. Koulukäymättömyys kehittyy vähitellen. Juuri siksi varhainen puuttuminen ja tuki ovat ratkaisevia.
Runsaat poissaolot eivät ole vain koulun ongelma. Ne ennustavat opintojen keskeyttämistä, psyykkistä pahoinvointia, työttömyyttä ja syrjäytymistä. Nämä ilmiöt kytkeytyvät toisiinsa, ja siksi myös ratkaisujen on oltava kokonaisvaltaisia. Myös vanhempien vastuu korostuu.
Jyväskylässä on kehitetty ja kokeiltu keinoja, kuten poissaolomallia sekä Ote-luokkia. Myös niin sanottu ysiplus-pajaluokka on toimiva. Se sitouttaa runsaita poissaoloja kerryttäneitä nuoria ja auttaa etenemään kohti päättötodistusta. Siksi herää kysymys: miksi emme rakentaisi toimivien käytäntöjen varaan lisää?
Konkreettinen ja matalan kynnyksen keino voisi olla säännöllinen tukikeskustelu. Esimerkiksi viikoittain tai akuutissa tilanteessa useamminkin, lapsen tai nuoren ja koulun luottoaikuisen välillä heti ongelmien ilmetessä. Tästä on jo saatu hyviä kokemuksia.
Usein ratkaisuksi tarjotaan lisää aikuisia kouluihin, kuraattoreita ja psykologeja. Tarve on todellinen, mutta samalla tiedämme hyvinvointialueen vaikean tilanteen. Moni perhe on myös kuormittunut, eikä vanhemmille ja nuorille ole riittävästi tukea tai kuntoutuspalveluja. Huoltajien vastuuta ei voi sivuuttaa. Huoltajien tukeminen auttaa lasta ja nuorta kiinnittymään kouluun.
Jos emme auta tulevaisuuden aikuisia ajoissa viisailla päätöksillä, tuella ja välittämisen osoittamisella, myöhemmin se on liian myöhäistä.
Päivi Puura ja Joonas Könttä
