Uusien hyvinvointialueiden keskeinen tehtävä on huolehtia meidän keskisuomalaisten terveydestä ja turvallisuudesta.
Tehtäväkenttä on laaja, joka käsittää mielenterveyden ongelmat, nopean lääkäriin pääsyn ja hoitajan vastaanoton, senioreiden arvokkaan vanhuuden turvaamisen ja koko maakunnan kattavan palo- ja pelastustoimen säilyttämisen.
Akuutissa hädässä auttaminen on sosiaali-, terveys- ja pelastustoiminnassa usein se näkyvin osa, mutta ennaltaehkäisevää toimintaa ja palveluja ei saa jättää sivuosaan.
Erityisesti ihmisten liikkumista ja liikuttamista ei saa väheksyä. Koronan tuomat poikkeukset ovat jo entisestään vaikeuttaneet tilannetta, joten työtä riittää koko maassa. Liikunnan hyödyt ovat kiistattomat ja jo pieni lisä oman arjen liikkumiseen tuo hyvinvointia.
Mitä hyvinvoivempia keskisuomalaiset ovat, sitä enemmän mahdollisuuksia on panostaa heihin, jotka tarvitsevat hoivaa ja huolenpitoa enemmän.
Lasten ja nuorten kannalta liikkumisen hyödyt ovat moninaiset ja esimerkiksi seuratoiminnan kautta myös sosiaaliset vuorovaikutustaidot paranevat. Liikuntaharrastus ehkäisee myös tehokkaasti syrjäytymistä, jonka hintalappu pysyvästi syrjäytyneen nuoren kohdalla on noin 1,2 miljoonaa euroa.
Liikunnan hyödyt ovat kiistattomat.
Valitettavasti nuorten peruskunto on laskemaan päin ja esimerkiksi varusmiesten Cooper-tulokset ovat romahtaneet.
Työssäkäyvien työteho paranee jo tunnin päivittäisellä liikunnan harrastamisella ja moni liikkumattomuuteen liittyvä vaiva jää kokematta.
Seniorit eivät ole poikkeus. Omatoiminen tai yhdessä suoritettu liikunta ehkäisee tutkitusti iän myötä ilmeneviä sairauksia, kuten nivelrikkoja. Samalla yleinen toimintakyky jokapäiväisiin arkiaskareisiin säilyy pidempään.
Hyvinvointialueen, kuntien, seurojen ja muun kolmannen sektorin on yhdessä toimittava liikunnan lisäämiseksi. Kyseessä ei ole mikään vasemmalla kädellä tehtävä lisätyö, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointia parantava linjaus.
Kysymys on myös yhteisistä veroeuroista. Liikkumattomuus maksaa yhteiskunnallemme miljardeja euroja.
