Vappu ilman poliittisia puheita olisi kuin sima ilman rusinoita. Molempia tarvitaan, mutta ne jakavat mielipiteitä.
Keskustelukulttuuri Suomessakin polarisoituu. Moni poliitikko on ensimmäisenä jakamassa meitä suomalaisia meihin ja niihin. Sellainen puhe ei rakenna yhtenäistä Suomea. Ketä muuta kansalaisten vastakkainasettelu hyödyttää kuin Suomen vihollisia?
Toisia haukutaan valehtelijoiksi ja ymmärretään tahallaan väärin. Osalle poliitikoista suurin meriitti on siinä, että uskaltaa eniten loukata toisia ihmisiä. Jos toisen loukkaaminen olisi urheilulaji, meillä olisi mitaleita roppakaupalla, mutta ei yhtään ratkaisua.
Halutaanko edes yrittää ymmärtää tai nähdä erilaisia näkökulmia? Yhtään hyvää ideaa ei tunnu toisilla olevan. Poliitikoilla on iso vastuu siitä, millainen keskustelukulttuuri Suomessa on. Ja nyt se on myrkyllinen. Missä on se kansanedustajien vakaa ja arvokas käytös, jota perustuslaki edellyttää?
Suomen tilanne on vaikea, mutta ei toivoton. Tuomiopäivän pasuunat huutavat, mutta usein ne peittävät alleen yhden asian: huutajan ideoiden puutteen.
Suomi on selvinnyt pahemmastakin. Silloin kun me olemme tehneet yhteistyötä ja panostaneet kasvuun: ihmisiin, tieteeseen, uuteen. Ja arvostaneet toinen toisia.
Mutta tarvitsemme isoja muutoksia, pieni näpertely ei riitä. Ennätyksellisen suuri työttömyyskriisi ja talouden taantuma on ratkaistavissa. Uutta velkaa on otettu ennätyksellisen paljon. Se, että nykyisten poliitikkojen eväät on syöty, ei tarkoita sitä, etteikö uutta kasvua voisi olla. On muuallakin!
Arvonlisäveron nostaminen Euroopan kärkitasolle oli myrkkypilleri kotimaiselle kulutuskysynnälle. Kun kulutus yskii, talous ei juokse. Toivottavasti viimeistään nyt on ymmärretty, että veronkorotuksilla tämä maa ei nouse. Itseasiassa on hämmästyttävää, miten vähin vastustuksin esimerkiksi elinkeinoelämä suhtautui taantuman keskellä tehtyyn veronkiristyksiin. Suomi tarvitsee uuden suunnan. Ja parempaa politiikkaa.
Hallitus päätti kehysriihessä rahoittaa korkean nuorisotyöttömyyden kaupungeissa sekä kuudessa suurimmassa kaupungissa pilotin nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Pelkään pahoin, että Jyväskylä seitsemänneksi suurimpana kaupunkina jää tuosta tuesta mopen osille. Samalla hallitus päätti kiristää kuntien peruspalvelujen valtionosuuksien indeksijarrua. Tämä tarkoittaa leikkauksia päiväkodeista, kouluista ja kirjastoista. Arvovalinta tämäkin.
Sivistys on Suomen selkäranka. Ensimmäinen Tammenlehvän Viestinviejä -palkinto on myönnetty Jyväskylän yliopiston luokanopettajaksi opiskelevien ainejärjestö Pedago ry:lle. Tunnustus tuli Jyväskylän itsenäisyyspäivän soihtukulkueen järjestämisestä – perinteestä, johon osallistuu vuosittain yli sata henkeä ja joka täyttää tänä vuonna jo 70 vuotta. Ylisukupolvista sivistystä.
Juuri tässä on Suomen ydin. Sivistys ei ole vain oppikirjoja tai luentosaleja. Sivistys on muistia ja vastuuta: kykyä ymmärtää, mistä tulemme ja minne menemme. Se on veteraanisukupolven perinnön kantamista niin, että se muuttuu nuorille eläväksi: arvoksi, joka näkyy arjessa, valinnoissa ja tavassa kohdella toista ihmistä. Arvokkaasti, vakaasti, ja jokaista silmien tasolta katsoen.
Hyvää vappua kaikille!
Vappupuhe Jyväskylän Kirkkopuistossa
