Vanhuspalveluiden hoitajamitoituksen noston lykkääminen on tosiasioiden tunnustamista. Muutoin edessä on vanhusten hoivapaikkojen massasulkemisia 1.4.2023, koska hoivahenkilökuntaa ei riitä silloin voimaan astuvan 0,7:n hoitajamitoituksen täyttämiseen.
Lykkääminen tai mitoituksen joustavoittaminen on nyt järkevää. Jätin hallitukselle aiheesta kirjallisen kysymyksen 9.8. Ehdotettuani hoitajamitoituksen lykkäämistä tai laventamista useat puolueet ja poliitikot yhtyivät näkemykseen.
Hoitajamitoituksen nostosta päätettiin yli hallitus-oppositio -rajojen eduskunnassa. Mitoituksen tarpeellisuutta ei kiistä kukaan. Akuutti terveydenhuollon kriisi ja hoitajapula on kuitenkin näyttänyt, ettei hoitajamitoituksen noston vaatimia tuhansia ammattilaisia löydy tässä aikataulussa.
Yleislääketieteen professori (emeritus) Mauno Vanhala esitti (KSML 13.8.) asiantuntijanäkemyksen siitä, kuinka ”laki toteutuessaan vähentää vanhuspaikkoja, vaikka niitä tarvittaisiin huomattavasti enemmän.” Tähän ei tieteenkään pidä mennä.
Hallitus on päätymässä mitoituksen noston lykkäämiseen tai laventamiseen. Asiasta vastaava perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd.) myönsi 21.8., että hoitajamitoituksen nostolle täytyy katsoa pidempi siirtymäkausi.
Yksi vaihtoehto olisi lisätä porrastusta. Siirtymäkauden jälkeen nosto voisi tapahtua porrastaen, ensin 0,6:sta 0,65:een, tarkoittaen 8%:n korotusta vanhuspalveluiden hoitajavahvuuteen ja sitten edelleen 0,7:ään.
Tärkeää on, että alan julkisilla ja yksityisillä on tiedossa selkeät tavoitteet, aikataulut ja realistinen mahdollisuus niiden toteuttamiseen. Arvokas vanhuus kuuluu jokaiselle ja siitä huolehtiminen on koko yhteiskunnan kunniatehtävä.
