Euroopan unioni ja sen merkitys niin hyvässä kuin pahassa ulottuu moniin keskusteluihin. Yksi yleisimmistä kysymyksistä Keski-Suomea kiertäessäni on: ”Mikä on kantasi Unioniin ja tulisiko Suomen erota siitä?”. Oman kantani Euroopan unioniin kiteyttää hyvin vanha sananlasku: EU on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Eurokriisi on ollut pääasiassa eteläisen euroopan kriisi, mutta sen vaikutukset ovat ulottuneet myös tänne pohjoiseen. Kreikka huolehti huonosti velvoitteistaan ja sen takia euromaat joutuivat tekemään kompromisseja ja tukemaan Kreikan tilannetta. Kreikka ei kuitenkaan näytä selviytyvän veloistaan. Laina-aikojen pidentäminen ja osittainen anteeksiantaminen tullee olemaan lopulta ratkaisuna. En pidä tästä vaihtoehdosta, mutta se näyttää realistisimmalta.
Eurooppalaisen yhteistyön lisäksi meidän tulee huolehtia myös muusta yhteistyöstä. Uskon, että unionin liittovaltiokehitys ei ole oikea suunta EU:n eteenpäin viemisessä ja kehittämisessä. Pohjoinen ja pohjoismainen yhteistyö puolestaan voi toimia keinona muuttaa eurooppalaista politiikkaa ja tasapainottaa tilannetta. Sotilaallista yhteistyötä Ruotsin kanssa on syytä tiivistää.
Pohjoismaisen yhteistyön tulisi syventyä monilla eri sektoreilla. Kansainvälisen tilanteen ollessa epävarma, olisi viisasta luoda yhteinen rintama samanmielisten valtioiden kanssa. Meillä pohjoismailla on yhdessä lähes kaikkea: uusiutuvaa metsäenergiaa, öljyä, kaasua, toimiva koulutusjärjestelmä ja paljon osaavaa työvoimaa. Näiden piirteiden tulisi näyttäytyä yhä vahvempana ulkoisena painoarvona, jolloin pohjoismainen yhteistyömme voi sisäisen yhteistyön rinnalla perustua yhä enemmän yhteiseen kansainväliseen vaikuttamiseen. Emme saa missään nimessä unohtaa pohjoismaista yhteistyötä EU:n rinnalla.
Näen ongelmista huolimatta eurooppalaisessa yhteistyössä enemmän hyvää kuin huonoa enkä ole hakemassa uutta vaihtoehtoa Euroopan unionille. Tästä huolimatta pohjoismaiseen yhteistyöhön on jatkossa syytä panostaa enemmän. Tiiviimpi Pohjolan yhteisö palvelisi kaikkia jäseniään ja lisäisi ennestään niin poliittista, kuin myös taloudellistakin vakautta pohjoismaihin. Samalla vaikutusvaltamme EU:ssa lisääntyisi.