Ilmoilla on halua voimistaa keskittämispolitiikkaa etelän suuriin kaupunkeihin. Eri ministeriöiden kansliapäälliköt esittivät aiemmin, että ”sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä valtion aluehallinnon kehittämistä on tarpeen tarkastella. Samalla on arvioitava kuntien tehtäviä ja lukumäärää.”
Tätä kehitystä ei saa hyväksyä. Suomen etu vaarantuu, jos maata ei kehitetä tasapuolisesti. Kysymys on myös maamme turvallisuuden ja huoltovarmuuden takaamisesta, kuten Mika Aaltolakin on todennut.
Keski-Suomen ja keskisuomalaisten menestys edellyttää vahvaa aluepolitiikkaa.
Huoltovarmuus ja omavaraisuus kärsii, kuten myös kotimaisen ruoan ja energian tuotanto, mikäli elämisen ja yrittämisen edellytyksiä isoimpien keskusten ulkopuolella heikennetään.
Iso osa Suomen vientieuroista syntyy maakuntien Suomessa. Kotimaiset luonnonvarat ovat maakunnissa ja maaseudulla. Vientiteollisuudesta iso osa on sijoittunut seutukaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin. Liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien on katettava koko maa. Politiikkaa, jossa koulutuspaikkoja on lisätty ympäri Suomen, on jatkettava. Tämä luo kasvun eväitä ja elinvoimaa. Tästä on hyötynyt Jyväskylä ja sitä myötä koko maakuntamme.
Keskittämisen politiikka ei ole Suomen, eikä Keski-Suomen etu. Vahvalle aluepolitiikalle on nyt enemmän tilausta ja tarvetta kuin pitkiin aikoihin. Kysymys on meidän keskisuomalaisten edunvalvonnasta, jota on tehtävä määrätietoisesti, tuloksellisesti ja ammattitaidolla.
