Suomi on elänyt velaksi yli kymmenen vuotta. Tuona aikana vallassa ovat vuorollaan olleet kaikki puolueet – myös Kokoomus. Vastuu tilanteesta on yhteinen. Siksi voimavarat kannattaa syyttelyn sijaan laittaa siihen, miten velka- ja alijäämäpolitiikasta päästään pois.
Kun velka ja alijäämä ovat mitä ovat, myös säästämään joudutaan. Joka muuta sanoo, johtaa ihmisiä harhaan.
Säästöt pitää tehdä kaikin puolin oikeudenmukaisesti ja välttää viimeiseen asti turvallisuudesta sekä perusturvasta ja -palveluista tinkimistä.
Pääosa ratkaisua pitää kuitenkin olla talouden kasvu, työpaikat ja työllistävät yritykset. Mitä paremmin tässä onnistutaan, sitä vähemmän punakynää joudutaan käyttämään.
Yrittämisen edellytyksiä pitää edelleen parantaa, purkaa byrokratiaa ja madaltaa työllistämisen kynnystä. Yrittämisen ja työn verotusta ei saa kiristää. Paikallista sopimista työpaikoilla – niin järjestäytyneissä kuin järjestäytymättömissä yrityksissä – pitää viimein lisätä. Kuljetusten turvaamiseksi ja sitä kautta koko yrityskentän liikkeellä pitämiseksi ammattiliikenteeseen pitää ottaa käyttöön kevyemmin verotettu ammattidiesel.
Yritysten työntekijäpulan helpottamiseksi Suomeen tarvitaan lisää kansainvälisiä osaajia. Erityisosaajien kohdalla pitää toteuttaa voimakkaat kannustimet Suomeen tulolle yhteistyössä elinkeinoelämän ja korkeakoulujen kanssa. Ulkomailta saapuvien opiskelijoiden lupakäytäntöjä pitää nopeuttaa.
Lisää investointeja pitää saada Keski-Suomeen ja koko maahan. Mahdollisuuksia on etenkin kotimaisten luonnonvarojen kestävässä käytössä.
Samalla tulee pitää huolta nykyisen teollisuuden pärjäämisestä.
Keski-Suomessa ja muissa maakunnissa tulee turvata koulutusmahdollisuudet ja pitää liikenne- ja tietoliikenneyhteydet kunnossa. Alueellisen keskittymisen voimistaminen olisi väärää politiikkaa.
Myös työelämää pitää uudistaa. Ansiosidonnainen työttömyysturva pitää tehdä kannustavammaksi niin, että sen kestoon vaikuttaa työssäolon pituus. Tarvitaan myös uusi verokannustin, jotta yhä useampi kokenut työntekijä jatkaisi työelämässä vielä alimman eläkeiän jälkeen.
Kun kodeissa ja työpaikoilla kautta maan pärjätään, Suomi pärjää. Nyt jos koskaan meidän päättäjien pitää pystyä yhteistyöhön ja yksituumaisuuteenkin.
