Suomalainen metsätalous on esimerkki sukupolvet ylittävästä kestävästä metsänhoidosta. Metsävarantomme ovat yli tuplaantuneet muutamassa vuosikymmenessä. Vuosihakkuiden ollessa reilussa 70:ssä miljoonassa kiintokuutiossa ja kasvun ollessa yli 100:ssa, meillä kasvaa joka vuosi uutta metsää runsaasti. Hakatun puun tilalle istutetaan aina uutta, tämä takaa kestävän tulevaisuuden.
Perhemetsätalous ja kotimainen omistajuus on suomalaisen metsätalouden kivijalka. Yksityisen omistamisen suojaan ei tule puuttua, sillä suomalaiset ovat aina pitäneet omaisuudestaan hyvää huolta. Ulkomaisten, kasvottomien vakuutusyhtiöiden riemumarssia metsäomaisuutemme hallinnoijiksi ei voi estää, mutta sille on asetettava korkea hinta. On itseisarvo suojella sitä, mikä on maassamme toiminut.
Erityisen tärkeää on turvata omaisuudensuoja. Esimerkiksi sähkölinjojen lunastusten osalta on säädettävä asianmukainen korvaus. Nyt linjoista maksettavat korvaukset ovat pahasti pielessä, kun maanomistajan saama korvaus on liian pieni. Omaisuudensuoja on turvattava ja asianmukainen korvaus taattava.
Biotalouden myötä metsä on saanut myös uusia käyttökohteita. Perinteisten tuotteiden rinnalle on syntynyt kokonaan uusia korkean jalostusarvon ketjuja, joilla ratkaistaan tulevaisuuden haasteita. Keski-Suomessa biotehtaiden sivuvirroista syntyy muun muassa vaatteita, uusia biokemikaaleja ja monikäyttötuotteita. Jalostukseen kelpaamattomalla puulla on tärkeä rooli myös energianlähteenä.
Metsäpolitiikkaa kuuluu kansalliseen päätösvaltaan, mutta EU:ssa tätä nakerretaan vasemmalta ja oikealta. Hullunkurisimpia esityksiä ovat olleet maakaasun väittäminen uusiutuvaksi ja puun leimaaminen uusiutumattomaksi energiaksi. Tällaista älyttömyyttä vastaan Suomen on taisteltava kaikilla rintamilla.
