Maailmalla on huolestuttavia esimerkkejä siitä, mitä aiheuttaa epäonnistunut aluepolitiikka tai jopa kokonaan sen puute. Yhdysvalloissa jyrkät railot kaupunkilaisten ja maaseudun välillä nousivat esiin presidentinvaaleissa.
Silloin pitää olla huolissaan, kun ihmisten arki ja tulevaisuudennäkymät eroavat vahvasti toisistaan saman valtion sisällä. Se luo railoa ja epäluuloa ihmisten välille.
Onneksi on hyviäkin esimerkkejä onnistuneesta aluepolitiikasta. Ruotsi, Norja ja jopa Viro ovat jokainen ottaneet periaatteellisia askelia siihen suuntaan, että aluekehitystä halutaan poliittisesti ohjata ja alueellista epätasa-arvoa luovaan kehitykseen puuttua. Työkaluina toimivat niin verotus, valtionhallinto, työnantajamaksut kuin opintolainakin.
Suomessa keskusta jää turhan usein yksin koko Suomen puolustamisessaan. Ruotsissa asia yhdistää yli puoluerajojen. Tähän toivottavasti meilläkin vielä joskus päästään.
Meillä Suomessa jokaista poliittista päätöstä tulisi arvioida myös aluepoliittisilta vaikutuksiltaan. Vahvistuuko alueellinen tasa-arvo, vai jaetaanko meitä suomalaisia erilaiseen asemaan pelkän postinumeron perusteella?
Alueellinen tasa-arvo on ihmisten välistä tasa-arvoa, jolla on itseisarvo.
*Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa
