Suomessa on aika ajoin keskusteltu luonnonvaraministeriön perustamisesta yhdistämällä ympäristöministeriö sekä maa- metsätalousministeriö.
Keskustelu ei ole johtanut mihinkään. Poteroihin on päinvastoin kaivauduttu yhä syvemmälle.
Yksien mielestä tällaisessa uudistuksessa on kyse luonnon alistamisesta taloudelle. Toisten mielestä luontoa ei pidä museoida ja siksi uudistus tarvitaan.
Aikamme ongelmat laittavat kuitenkin palaamaan tähän asiaan.
Suomen selviytymisessä on pitkälti kyse siitä, saammeko taloutemme kestävästi kasvuun. Toisaalta samaan aikaan meidän pitää tehdä osamme ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi.
Kysymys kuuluu, ovatko nämä yhteensovitettavissa? Pystytäänkö ihmisen, luonnon ja talouden välille saamaan aikaan tasapaino?
Ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä tärkeintä on ajaa saastuttavat, fossiiliset polttoaineet alas ja korvata ne mahdollisimman laajasti uusiutuvilla ja mieluiten kotimaisilla polttoaineilla.
Tämä bio- ja kiertotalouteen siirtyminen yhdistettynä suomalaiseen huippuosaamiseen ja digitalisaatioon puolestaan on iso mahdollisuus uusiin työpaikkoihin ja yritystoimintaan koko maassa.
Luonnonvaramme metsistä alkaen ovat Suomen maakunnissa. Niitä pitää pystyä hyödyntämään, mutta kestävästi. Samalla syntyy työtä maakuntiin.
Luonnon monimuotoisuudesta on huolehdittava. Kyse on viljelemisestä ja varjelemisesta.
Ihmisen, luonnon ja talouden välille pystytään samaan aikaan saamaan tasapaino. Hallinnon ”laatikkoleikeillä” ei tietenkään yksin maailmaa muuteta, mutta ”vihreän siirtymän” vauhtiin ja vaikuttavuuteen hallinto vaikuttaa keskeisesti.
Siksi Suomessa tulisi vakavasti keskustella uuden bio- ja kiertotalousministeriön perustamisesta. Sitä voisi yhtä hyvin kutsua luontotalous- tai kestävän kehityksen ministeriöksi.
Sen tärkein tehtävä olisi kokonaisvaltaisesti ohjata Suomen uudistamista bio- ja kiertotalousyhteiskunnaksi kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa, päästöjen vähentämistä ja luonnonsuojelua yhteensovittamalla.
Uuteen ministeriöön olisi perusteltua koota ainakin ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön tehtävät ja voimavarat ja mahdollisesti ainakin osia työ- ja elinkeinoministeriöstä. Näin valtion keskushallinto samalla kevenisi.
Perusteltua olisi myös antaa uusille maakunnille valtaa näissä asioissa kahdesta syystä.
Ensinnäkin, bio- ja kiertotalouden raaka-aineet ovat maakunnissa. Toiseksi, paikallisen tuntemuksen vuoksi maakunnissa pystytään paremmin yhteensovittamaan talous- ja luontoarvot sen sijaan, että ratkaisut sanellaan yksiniittisesti Helsingistä koko Suomeen. Se on johtanut ja johtaa vain ristiriitojen kärjistymiseen.
