Oppositiopuolue kokoomuksen ja perussuomalaisten irtaantuminen sote-uudistuksen suunnasta ja sen välttämättömyydestä on erikoinen poliittinen kiepautus. Käytännössä kyse on kuitenkin samasta mallista, jota sekä kokoomus että perussuomalaiset vielä omalla hallituskaudellaan kannattivat.
Keskustan näkökulmasta soteuudistuksen perustelemiseksi ei tarvitse edes keksiä omia argumentteja – riittää kun siteeraa oppositiopuolueiden omia puheita ja linjauksia siitä, kuinka soteuudistus tulisi tehdä.
Kokoomuspuolue perusteli ennen edellisiä kuntavaaleja soteuudistuksen välttämättömyyttä linjaamalla omassa vaaliohjelmassaan, että: “Jatkossa kunnille jää lähes kaikki se, mikä nykyäänkin on, mutta ilman sosiaali- ja terveyspalveluista. Sen monimutkaisempi tämä muutos ei ole.”
Maaliskuussa 2018 Orpo perusteli YLE:llä maakuntauudistuksen välttämättömyyttä sillä, että kunnat ovat liian heikkoja: “Siksikin me tarvitaan uudistus, jotta me saadaan tämä hallintaan. Jos katsotaan kokonaisuutta, on tällä hetkellä yli 300 kuntaa järjestäjänä, meillä on 150 kuntayhtymää, jotka tuottaa näitä palveluita ja järjestää, sitten meillä on koko valtio, aluehallinto, sairaanhoitopiirit, meillä on elyt, avit.” Orpo todisti vahvasti uudistuksen välttämättömyyden puolesta.
YLE:n puheenjohtajatentissä 17.5. Orpo ei vastannut siihen, miksi kokoomus ei enää kannata parin vuoden takaisen ohjelmansa linjauksia. “Maakunnan kokoista kuntayhtymää” Orpo kuitenkin kertoi kannattavansa. Tätä voi pitää erikoisena veivauksena, kuin kissa kuumaa puuroa kiertäisi.
Niin ikään perussuomalaisten peruskunta-piirikunta -malli on käytännössä lähes kopio Keskustan kotikunta-maakunta -mallista. YLE:n puheenjohtajatentissä 18.5. Halla-Aho ei soteuudistusta maininnut.
Opposition yleinen kritiikki – joskin usein ilman perusteluja – on puhe “hallintohimmelistä” ja “uudesta kolmannesta hallinnon tasosta”. Näin linjaavat eivät joko tiedä, mistä puhuvat, tai sitten tietävät ja agitoivat silti, vaikka Suomessa on jo nyt sairaanhoitopiirit ja niillä omat valtuustot ja budjetit.
Erona maakuntamalliin nykyiset valtuutetut valitaan epädemokraattisesti ilman vaaleja puoluetoimistojen kabineteissa. Tulevissa maakuntavaaleissa kansa päättäisi itse, kenelle se antaa päätösvallan palveluista. Sitä kutsutaan demokratiaksi.
Niin ikään “hallintohimmeli” ja “uusi hallinnon kolmas taso” on erikoista puhetta. Pelkästään Petteri Orpon omat perustelut hallinnon yksinkertaistamisesta riittäisivät.
Tosiasia on, että maakuntauudistus keventäisi päätöksenteon nykyisistä lähes 400:sta erilaisesta julkisesta toimijasta noin 20:een, maakuntien kokoiseen ja ihmisen näköiseen demokraattiseen alueeseen.
Voikin perustellusti kysyä, vastustavatko oppositiopuolue kokoomus ja perussuomalaiset hallituksen maakuntauudistusta vain vastustamisen ilosta? Vai mikä muu perustelisi opposition vastustusta uudistukselle, jota se on itse vallassa ollessaan kannattanut. Oppositioedustajilta on myös kysyttävä, eikö heitä huoleta lainkaan, saavatko suomalaiset jatkossa laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita. Sote-uudistuksen vastustaminen on vastuutonta politikointia.
