Vieraan valtion verkkohyökkäys eduskuntaan, vihapuheen arkipäiväistyminen, kansanedustaja Juha Sipilän (kesk.) pahoinpitely. Vihan puheet voivat myös johtaa väkivaltaan. Yhteiskunnassamme ei ole sijaa poliittiselle väkivallalle.
Politiikka ja suomalainen yhteiskunta on muuttunut nopeasti niistä ajoista, kun vielä yleisesti ajateltiin Suomen olevan lintukoto. Sen minkä aiemmin uskottiin voivan tapahtuvan vain ulkomailla, on viimeisten vuosien aikana rantautunut myös Suomeen. Sinisilmäisyyteen ei enää ole varaa.
Ministereiden haukkuminen alatyylisesti tai kaikkien muiden paitsi oman puolueen leimaaminen kommunistisiksi on kieltä, joka ei kuulu politiikkaan. Vaaleissa valittujen päättäjien tulisi toimia esimerkkinä lapsille ja nuorille. Mihin hyvät käytöstavat ovat unohtuneet?
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut toistemme arvostaminen, erilaisten mielipiteiden kuunteleminen ja kyky yhteistyöhön. Päättäjät ovat yrittäneet löytää yhteisen ratkaisun, jonka valtaosa suomalaisista on voinut allekirjoittaa. Ei aina omaksi eduksi, vaan kansakunnan hyväksi.
Yhden miehen ryhmiä lukuunottamatta kaikki suomalaiset eduskuntapuolueet ovat olleet hallitusvallassa. Kantaneet vastuuta. Poliittinen muisti on kovin lyhyt. Harva, jos yksikään päätös on yhden tai kahden puolueen kädenjälkeä. Ja hyvä niin.
Kunnan- tai kaupunginhallituksissa on usein kaikkien valtuustoryhmien edustajia. On selvää, että suurimmat ryhmät käyttävät suurinta valtaa, kuten demokratiassa kuuluukin. Tavoitteena on kuitenkin yhdessä sopia, kaikkien kuntalaisten näkökulmat huomioiden.
Kansanvaltamme keskeinen osa on lähidemokratia. Suomen keskusta kannattaa päätöksenteon lisäämistä lähelle ihmisiä ja alueita. Huhtikuun kuntavaaleissa päätetään uusista valtuutetuista Suomen 309:ään kuntaan.
Päättäjiksi tarvitaan tavallisia suomalaisia työ- ja opiskelukavereita, naapureita, harrastusporukan puuhamiehiä ja -naisia. Tavallisia kuntalaisia, jotka päättävät arkeemme eniten vaikuttavista asioista. Kouluista ja kirjastoista, asumisen kuluista, yleisestä viihtyvyydestä ja kuntaverosta.
Hyvinvointia voidaan jakaa vain sillä, että entistä useampi on töissä ja voi hyvin. Jyväskylälle on keskeistä saada lisää asukkaita ja luoda uusia työpaikkoja. Investointiympäristöstä on tehtävä nykyistä houkuttelevampi. Esimerkiksi keskustan pysäköintiä on nykyisestä sujuvoitettava, jotta asiointi helpottuu. Lisäksi kaupungin on Kankaan esimerkin mukaisesti luotava uusia ympäristöjä asukkaille ja yrityksille alati kiihtyvässä kilpailussa. Työllisyysasteen nostaminen auttaa myös kaupungin talouden tilaa merkittävästi. Se on ainoa kestävä tie alentaa kuntaveroa tulevaisuudessa. Tämä on mielestäni asetettava tavoitteeksi, jota kohti pyritään.
Jyväskylän ja Keski-Suomen tulevaisuuden kasvun edellytyksistä päätetään myös valtuustoissa. Maakuntamme päättäjien voimakas tuki yhteisten suurhankkeiden puolesta on välttämätöntä, mikäli niissä halutaan onnistua.
Diplomi-insinöörikoulutuksen saaminen Jyväskylään toteutui vasta vuosikausien työn päätteeksi ministeri Hanna Kososen (kesk.) päätöksestä.
Lääketieteellisen koulutuksen lisääminen Keski-Suomen keskussairaalassa ja esimerkiksi yliopistollisen keskussairaalan statuksen saaminen on mitä suurimmissa määrin yhteistyötä vaativa mittava ponnistus.
Kannatan selvityksen tekemistä, jossa laajasti tarkasteltaisiin mahdollisuuksia entisestään lisätä lääketieteellistä koulutusta Jyväskylässä – yhteistyössä esimerkiksi liikuntatieteiden kanssa. Suurissa tavoitteissa tarvitsemme laaja-alaista vaikuttamista yli tausta- ja puolueryhmien. Selvitystyö olisi tässä asiassa viisas ensiaskel.
Demokratia kuuluu kaikille. Kenenkään ei tulisi pelätä ehdolle asettumista tai yhteisistä asioista päättämistä. Vihapuhe on johtanut vihan tekoihin ja tällaiselle kehitykselle meillä on oltava nollatoleranssi. Kuntiemme ja kaupunkiemme päättäjiksi tarvitaan monenlaisia ihmisiä. Yhteisistä asioista päättäminen on kaikkien asia.
