Hallituksen keväällä päättämät Veikkauksen tulojen pienenemästä johtuvat leikkaukset ovat herättäneet uutta keskustelua. Nyt mitataan kestääkö Suomen asioista vastuullisten poliitikkojen takamus merivettä.
En väheksy kulttuurialan ahdinkoa enkä Veikkauksen tulojen pienenemisestä johtuvien säästöjen vaikutusta. Helpotusta tilanteeseen on perusteltua hakea tavalla tai toisella. Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen on joka tapauksessa toiminut suoraselkäisesti ja linjakkaasti. Yhdessä päätettyjen ikävienkin päätösten seuraukset on kerrottava ääneen. Se on reilua.
Ei voi kuitenkaan olla niin, että maan tapa tästä eteenpäin laajamittaisesti on: ensin päätetään, sitten perutaan. Sellainen ”päätöksenteko” on periaatteellisesti kestämätöntä ja uskottavuutta rapauttavaa, eikä se tee oikeutta maan taloudelliselle tilanteelle ja siitä selviytymiselle.
Hallituksella on ensi vuonna edessä 370 miljoonan euron säästöistä päättäminen.
Nämä yhdessä sovitut säästöt pitää myös yhdessä tehdä, vaikka talouspolitiikan päälinja aivan oikein onkin kasvupolitiikka ja työllisyyden parantaminen.
Uskon jokainen talouden päälle ymmärtävän myös tiedostavan, että tällaisen velanoton jälkeen talouden tasapainotusta pitää jatkaa myös tulevina vuosina. Koviltakaan rätingeiltä tuskin pystytään kokonaan välttymään.
Pidän outona sitä, että SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin nimenomaan tässä saranavaiheessa esittää ”kehysmenettelyn uudistamista”.
Sehän tarkoittaisi suomeksi sanottuna sitä, että velaksi elämisestä tulee enemmän tai vähemmän pysyvä asioiden tila ja että investoinnitkin tehtäisiin velaksi. Olen samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee investointeja, mutta investoinnit tekevät yritykset. Valtion tehtävä on huolehtia yritysten toimintaedellytyksistä – ja laittaa taloutensa kuntoon.
Valtiontaloudessa palataan ja pitää palata kehyksiin yhdessä sovitun mukaisesti. Ja kehyksistä tulee tästä eteenpäin pitää kiinni. Korona-aikana tehty, perusteltu poikkeus jääköön juuri siksi: poikkeukseksi.
