Yksinäisyys ja mielenterveysongelmat olivat Suomessa yleisiä jo ennen koronaa ja eristäytymisen myötä näiden ongelmien lisääntyminen ei ole tullut yllätyksenä. Yksinäisyys ja mielenterveyden ongelmat ovat yleisiä nuorten ja vanhusten, mutta myös ruuhkavuosia viettävien keskuudessa.
Jyväskylän kaupunki on tehnyt hyviä suunnitelmia palveluiden tarjoamiseksi ja ennaltaehkäisyyn panostamiseksi. Resurssit ovat luonnollisesti jääneet hyvistä tavoitteista jälkeen.
Lisäksi kolmas sektori ja esimerkiksi seurakunnat tekevät tärkeää työtä. Palveluiden pirstaleisuus ja riittämättömyys on kuitenkin akuutti ongelma.
Kriisissä henkinen läheisyys ei ole kuitenkaan paikannut fyysisen etäisyyden tuomia haasteita. “Korjausvelka” on tässäkin asiassa kasvanut, eikä kaupungin päättäjät voi jättää näitä kysymyksiä huomioimatta.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton kaveritoiminta on esimerkki hyvästä ja kysytystä palvelusta. Tämänkaltaista toimintaa olisi syytä ulottaa yhä useammalle, nuorista seniorikansalaisiin.
Nykyajan sosiaalinen media voi olla armotonta, mutta eräänlainen “ystävien tinder” on keino tavoitella erityisesti nuoria. Seniorikansalaisten osalta apua on tarjottava perinteisemmin keinoin, eikä kolmannelle sektorille voi kaikkea ulkoistaa. Myös kaupungilla on iso vastuu.
Mielen hyvinvointi ja ystävät ovat meidän kaikkien laadukkaan elämän peruskiviä, jonka ainekset rakennetaan jo lapsuudessa. Ennakkoluuloton panostaminen ennaltaehkäiseviin matalan kynnyksen palveluihin on panostus kaikkien parempaan elämään, jonka turvaaminen on kaupungin päätöksenteossa ykköskysymys.
Tavoitteena on oltava avun nopea saaminen. Jyväskylän kaupungin on sitouduttava siihen, ettei mielenterveyspuolen palveluista leikata.
*Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa
