Kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa koettu rauhallisempi jakso on päättynyt, kun Venäjän toimet Ukrainassa, pakolaiskriisi, talouskriisi ja EU:n kriisi koettelevat mannertamme. ”Kriisi” kuvastaa hyvin tämän päivän Eurooppaa. Eurooppalainen yhdentyminen on toistaiseksi hidastunut.
Suomi ei ole heittänyt, eikä sen tule heittää pyyhettä kehään eurooppalaisen yhteistyön suhteen. Samalla meidän on kuitenkin huolehdittava myös muusta yhteistyöstä. Kahdenväliset suhteet Venäjän kanssa tulevat olemaan maallemme aina erittäin tärkeässä roolissa. Vähemmälle huomiolle jäänyttä pohjoismaista yhteistyötä tulisi puolestaan herätellä horroksesta.
Pohjoismaista yhteistyötä lisäämällä voisimme paremmin vaikuttaa eurooppalaiseen politiikkaan ja tasapainottaa äänenpainoja. Näin toimimalla pitäisimme myös eurooppalaista projektia paremmin vireillä. Mielestäni yhteistyötä voisi tiivistää kaikilla niillä sektoreilla, joilla on samansuuntaiset intressit.
Yhteiskuntamallimme ovat samankaltaisia. Meillä on yhdessä erittäin suuret luonnonvarat, erinomainen koulutusjärjestelmä ja toimivat oikeuskäytännöt. Kehitysavun rahoituksessa olemme olleet eturintamassa. Yhdessä voisimme saada näkemyksillemme enemmän painoarvoa.
Tämän lisäksi yhteistyötä Viron suuntaan on syytä parantaa. Parhaillaan käynnissä olevat Viron presidentinvaalit tarjoavat hyvän tilaisuuden suhteiden parantamiseen, kun uusi presidentti vannoo virkavalansa ja valtiovierailu Suomeen toteutuu pian virkaanastumisen jälkeen.
Monipuolisella kansainvälisellä yhteistyöllä Suomi turvaa näkemystensä kuulumisen ja edistää parhaiten vakaan Euroopan tulevaisuutta.
