Perjantaisessa Facebook-päivityksessäni ihmettelin Keski-Suomen PS-nuorten osallistumista Soldiers of Odinien kanssa Jyväskylässä järjestettävään tapahtumaan. Mielestäni tämä osoitti erittäin huonoa harkintakykyä maakuntani PS-nuorilta, joita vetosin vielä miettimään uudelleen. Minusta tällaisen tapahtuman järjestäminen alkuunkaan on arveluttavaa ja se olisi tullut evätä. Julkaisin päivitykseni pian myös blogina.
Kokonaisuutena tilaisuus näyttää olleen täysi floppi. Paikalle oli eksynyt kourallinen itseään etsiviä ”isänmaallisia toimijoita”, eikä edes ilmaiset poniajelut houkutelleet jyväskyläläisiä paikalle. Hyvä niin.
Eilen aamuna ystäväni linkitti minulle erään roskajulkaisun keskustelupalstan, jossa yllätyksekseni oli muutamassa kommentissa lähes kaikki minusta internetistä saatava tieto. Tietoni ovat julkisia ja kuka tahansa näkee esimerkiksi kotisivuni tai LinkedIn-profiilini – itsehän ne olen sinne laittanut. Tämä ei tietenkään ole siis yllätys itselleni. Minä en keskustelupalstoja pelkää, mutta en kuitenkaan täysin ymmärrä mikä logiikka tässä on?
Siis jos kritisoit tapahtumaa, johon osallistuu tiettävästi rasistinen järjestö, jossa aikuiset miehet ”leikkivät poliisia”, kaikki sinusta saatavilla oleva tieto välitetään eteenpäin? Miksi? Palautteet sain tietysti kaupan päälle nimettömänä humalaisilta suomalaisilta miehiltä aamun pikkutunneilla. Käsittämätöntä toimintaa.
Jotenkin toivoisin, että Suomessa osaisimme keskustella omilla nimillämme ja vastata myös kritiikkiin asiallisesti. Kirjoitan ja otan kantaa nimelläni ja naamallani. Oletan, että myös tämän roskajulkaisun lukijat ja kommentoijat uskaltaisivat niin tehdä.
Onkin paradoksaalista, kuinka väitetysti suomalaisten arvojen ja sananvapauden puolustajina esiintyvät aihuttavat todellisuudessa toiminnallaan juuri päinvastaisen tuloksen. Sananvapaus – joka on olennainen osa suomalaisia arvoja – kapenee, kun joudumme miettimään jaksaako nimettömän palautteen tulvaa ja pääsisikö helpommalla olemalla hiljaa.
