Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kok.) kirjoitti (KSML 20.9.) osuvasti, ettei tekemättä voi jättää. Tästä olen kollegani kanssa täysin samaa mieltä. Liian kauan Suomessa on jätetty tekemättä: päätöksiä, uudistuksia, investointeja tulevaisuuteen.
Minulle on täysin selvää, että uudet hävittäjät on hankittava, koronatestaus maksettava ja ihmisten lähipalvelut turvattava kuntien tukipaketilla. Pelkät koronatestaukset maksavat 1,4 miljardia euroa.
Wallinheimo saa aiheellisesti kritisoida lisävelanottoa, mutta en tiedä, mistä näistä hän olisi valmis leikkaamaan. Jätetäänkö hävittäjät hankkimatta, ihmisten lähipalvelut turvaamatta vai koronatestaukset tekemättä?
Valtion korkomenot ovat nyt alhaisemmat kuin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, vaikka valtionvelka on reilussa kymmenessä vuodessa selvästi kasvanut.
Kiitos Sipilän keskustahallituksen, Suomi saa luottoluokittajilta hyvät arvioinnit. Tästä perinnöstä on pidettävä kiinni. On täysin mahdollista, että maailma kärsii koronapandemiasta vielä pitkään, jolloin Suomikin joutuu velkaantumaan ja elvyttämään yhä enemmän.
Kokoomuksessa muistetaan varmasti hyvin vuoden 2014 tilanne, kun Suomen luottoluokitus laski. Silloin muuten vastuuta pääministeripuolueena kantoi kokoomus.
Hallitus on sitoutunut toimenpiteisiin, joilla tavoitellaan 31000-36000 uutta työpaikkaa. Tämä on hyvä alku, mutta lisää tarvitaan.
Paikallisen sopimisen edistämistä on jatkettava. Helppoa se ei ole, sen kokoomuskin varmasti muistaa. Keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen yhteishallitus ei siinä onnistunut, mutta toivon aidosti, että nykyinen hallitus tässä onnistuisi.
Kankeat työmarkkinat vaikeuttavat merkittävällä tavalla tarvittavia joustoja, joiden avulla yritykset saisivat helpotusta epävakaan terveys- ja talouskriisin keskellä.
Lentoliikenne on koronakriisin takia paikoin pysähtynyt, eikä se toivu nopeasti. Maakuntamme lentomatkustamisen kannalta on hyvä uutinen, että sen tulevaisuus turvataan, kuten asiaa selvittänyt työryhmä esitti. Tästä myös erityiskiitos maakuntamme elinkeinoelämälle.
*Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa
