Yle julkaisi uusimmat puoluegallupit eilen torstaina (8.11). Keskustan osalta keltaista tähän asti näyttäneet varoitusmerkit kääntyivät viimeistään nyt punaisen puolelle: alas tultiin yli prosenttiyksikkö, yhden kuukauden aikana.
Huoli on ollut suuri jo toista vuotta. Keskustan kannatuskäyrä on ollut pitkään kuin kuolleen aivokäyrä. Pelkkää viivaa.
Keskusta ei kiinnosta.
Nyt koetun kannatuslaskun on oltava viimeinen merkki herätä. Vanhan pelikirjan sivuja on luettu pian yli kolme vuotta ja kannatus loistaa poissaolollaan. Keskustan tähänastinen linja toimia asianhoitajana ei sytytä omia, naapureita eikä vieraita.
Hallituskauden alussa tehdyt vaikeat päätökset ovat luoneet pohjan, jonka päälle on hyvä rakentaa parempaa Suomea. Mutta mikä on keskustan visio tulevaisuuden Suomesta? Tämä on jäänyt liian monelle epäselväksi.
Keskustan harmaaseen syksyyn tarvitaan väriä.
Vastuunkantaminen ei saa tarkoittaa hallinnointia vailla omaa poliittista linjaa. Kyllä Suomessa virkamiehiä riittää. Aatettaan puolustaville poliitikoille taas olisi tilausta.
Keskustan on puolustettava sivistystä vaihtoehtoisen totuuden aikana. Keskustan on puhuttava rohkeasti perustulon puolesta, kun epävarmuus lisääntyy ihmisten arjessa. Keskustan on oltava vahvasti oikeudenmukaisuuden puolesta, kun julkisen vallan toiminta ei käy yksiin kansan oikeustajun kanssa.
On rehellistä sanoa, että poliittisessa linjassakin on tarkastamisen varaa.
Perusturvan leikkaukset, tuomioistuinviraston sijoittaminen pääkaupunkiseudulle ja rajut leikkaukset koulutukseen, joista kovimmat iskut on ottanut ammatillinen koulutus, hämärtävät kuvaa siitä, mistä keskustassa on tosiasiassa kyse: heikoimpien puolustamisesta ja koko Suomen kehittämisestä.
Nyt on viimeinen aika toimia.
Keskustassa on toteutettava ministerikierrätys. Tarvitaan rytminmuutos, jos keskusta haluaa voittaa vaalit. Tarvitaan uusia, tulevaisuuden kasvoja.
Yksi tällainen nimi voisi olla kesän puoluekokouksessa toiselle kaudelle suurimmalla äänisaaliilla valittu, keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni. On luontevaa, että puoluekokouksen valitsema varapuheenjohtaja, äänikuningatar, kantaisi myös ministerin vastuuta.
Toisaalta Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, tohtori Liisa Ansala on myös kova tulevaisuuden nimi ja näyttänyt jo vahvaa osaamista yhteisten asioiden hoitamisessa myös EU-kentillä.
Keskustanuorten entinen puheenjohtaja, valtion nuorisoneuvoston ja Asikkalan valtuuston puheenjohtaja Hilkka Kemppi olisi myös varteenotettava nimi.
Kannustaisin puolueen puheenjohtajaa, pääministeri Juha Sipilää vakavasti harkitsemaan tätä ja muita keinoja oman porukan herättämiseksi.
Suomi tarvitsee keskustaa, mutta kansan edessä on oltava nöyrin mielin ja menetetty luottamus ansaittava takaisin selkeällä omalla linjalla ja kilpakumppaneita uskottavammalla visiolla.
*Kirjoitus on julkaistu Uudessa Suomessa
