Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on menestystarina köyhän kansakunnan noususta yhdeksi maailman menestyneimpiä, tasa-arvoisimpia ja hyvinvoivimpia valtioita. Useissa kansainvälisissä vertailuissa Suomi on ollut maailman onnellisin maa. Historian saatossa suomalaiset kykenivät tekemään ratkaisuja, joilla turvattiin menestys vuosikymmenien päähän. Tämänkaltaisia ratkaisuja on kyettävä tekemään jokaisessa ajassa, jotta taas vuosikymmenten päästä näistä tehdyistä ratkaisuista voidaan nauttia.
Yhteiskunnassamme vallitsi pitkään oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, jossa korostui kohtuullisuuden ajattelu. Tänä päivänä oikeudet kyllä ovat lisääntyneet ja monesti täysin perustellusti, mutta velvollisuuksia harva enää miettii. Oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino on horjunut.
Suomella on pohjoismaiset menot, muttei pohjoismaisia tuloja. Toivuimme kansainvälisestä finanssikriisistä kymmenen vuotta muuta Eurooppaa myöhemmin. Työllisyysasteemme on verrokkimaita huomattavasti alhaisempi. Väestömme vanhenee ja vähenee.
Edessä oleva urakka ei ole helppo, mutta se on tehtävissä. Keskeinen kysymys on työllisyyden ratkaiseminen.
Valtiovarainministeriön työllisyyspaketissa esitettiin muun muassa eläkeputken poistamista, vuorotteluvapaasta luopumista, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastamista ja tiukempaa ehdollisuutta, sekä opintotuen ehtojen kiristämistä. Esityksestä tulee valikoida toimivimmat käytäntöön, mutta helppoja vaihtoehtoja ei enää ole.
Tavoitteena on oltava työllisyysasteen merkittävä nosto, eikä mielestäni ole järkevää sulkea mitään vaihtoehtoja toimenpiteiden ulkopuolelle pelkästään ideologisista syistä. Tarvitsemme analyyttistä päätöksentekoa, jossa huomioimme ihmisten yksilölliset erot.
Nuorille on räätälöitävä oma tulevaisuuspaketti. Olen erityisen huolissani nuorten työkyvyttömyyden lisääntymisestä. Pahimmillaan menetämme kokonaisia työuria. Avun saamisen, työelämän joustavuuden ja työn mielekkyyden lisäämiseen onkin panostettava erityisen paljon. Ammattikoulutukseen on saatava lisää opettajia. Erillisen palkkatuen avulla saisimme lisättyä oppisopimuksia.
Perheiden ja elämän ruuhkavuosien keskellä työelämä kaipaa enemmän joustoa. Tarvitsemme reagoivaa sosiaaliturvaa, jossa työn, opiskelun, työttömyyden tai muunlaisen elämäntilanteen kohdalla turvaverkko on kunnossa ja kannustimet palata työelämään toimivat.
Yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on Suomessa muita Pohjoismaita huomattavasti matalammalla tasolla. Menetämme runsaasti kokemusta ja osaamista, kun esimerkiksi Ruotsissa 55–64 -vuotiaiden työllisyysaste on 11 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa. Tämän eron kaventamiseen tarvitaan aitoja ratkaisuja. Rakenteellisten muutosten lisäksi kyse on myös kulttuurinmuutoksesta. Keski-iän ylittäneet työntekijät tulee nähdä suomalaisessa työelämässä voimavarana.
Tarvitsemme monialaisia palveluita yksilöllisen kohtaamisen parantamiseksi, palkkauksen sivukuluja nykyistä huomattavasti alhaisemmiksi, ensimmäisen uuden työntekijän palkkaamiseen kannustimia ja aitoa paikallista sopimista.
Kokonaisuudessaan osana sosiaaliturvauudistusta on myös työttömyysturvaa uudistettava kaikille työntekijöille tasapuolisemmaksi ja kannustavammaksi järjestelmäksi. Perustulo on osa tulevaisuuden ratkaisua.
On havainnollistavaa tutustua uusimpiin ja nopeimmin kasvaviin kansainvälisiin yrityksiin, jotka ovat mullistaneet meidän kaikkien elämää. Iso osa näistä yrityksistä olisi törmännyt Suomessa liialliseen sääntelyyn tai ollut jopa laiton. Tämä ei tietenkään ole ideaalitilanne uuden luomiseksi. Kilpailukykyämme on edelleen vahvistettava, mistä sähköveron laskeminen EU-minimiin on hyvä alku.
Valtiovalta luo edellytyksiä työn syntymiselle, mutta ideat, keksinnöt ja palvelut syntyvät yrityksissä. Meidän on edelleen vähennettävä yrittämiseen liittyviä rakenteellisia esteitä ja mahdollistettava uuden syntyminen. Vain yrittäjien ja yritysten kautta ylläpidämme suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
