Alkoholipolitiikaa järkevöitettävä

Suomessa on moneen muuhun länsimaahan verrattuna tiukka alkoholilainsäädäntö ja kova alkoholiverotus. Sääntöjä rakastavana kansana me myös noudatamme ja valvomme näitä(kin) sääntöjä pilkuntarkasti. Yhdellä sanalla kuvaisin Suomen alkoholilainsäädäntöä holhoavaksi.

Allekirjoitan täysin alkoholista johtuvat ongelmat niin meille kansalaisille kuin myös kansantaloudellemme.

Kannatan alkoholin kohtuukäyttöä. Meidän tulisi kuitenkin pyrkiä muuttamaan kulutuskäyttäytymistä sen sijaan, että yritämme tehdä kaikista raittiita. Alkoholisteja on aina, teemme sitten muutoksia, pysymme nykymallissa tai vaikka siirtyisimme takaisin kieltolakiin.

Kannatan viinien myynnin sallimista ruokakaupoissa. Tämä olisi piristysruiske myös pienemmille kaupoille ja parhaimmillaan jättäisi pois sen ”perjantaipullon” hankkimisen Alkosta. Myyntiaikojen vapauttamista tulisi ainakin kokeilla.

Samalla ravintolassa nautittavan alkoholin verotusta tulisi alentaa. Tämä ohjaisi kulutusta kohti valvottuja oloja ja vähentäisi kotona juomista. Suurin osa väkivallasta tapahtuu kotona, yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena.

Niin ikään pienpanimoiden ja tilaviinien myynnin vapauttaminen on toteutettava. On tärkeää, että huolehdime tuotteiden turvallisuudesta kuluttajille, mutta kun nämä asiat ovat kunnossa, ei kiusanteolta vaikuttaville normeille ole syytä.

Turhat ja jopa järjen vastaiset mainontakiellot tulisi kumota. Tärkein tekijä alkoholikulttuurin omaksumisesta saadaan kasvatuksen kautta, ei urheilutapahtumista tai rekka-autojen kyljistä.

Pitäisi myös harkita alkoholin tuontirajojen uudelleen tarkastelua – siis kiristämistä – joka on kansallisessa päätösvallassamme. Viinojen tulisi edelleen säilyä Alkon hyllyillä, joskin niiden verotusta tulisi niin ikään kiristää.

Näillä toimilla auttaisimme paitsi talouttamme, siirtäisimme alkoholikulttuurin painotusta kertakänneistä kohti kohtuullisempaa juomista. On selvää, että edelleen ongelmakäyttäjiä olisi. Heidän auttamiseksi olisi tehtävä kaikki voitava. Myös lastenkasvatuksen roolia on syytä korostaa.

On aika siirtyä kohti eurooppalaista kulttuuria. Samalla puramme turhia normeja ja lopetamme kaikkien kollektiivisen syyttämisen.

*Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Keskisuomalaisessa