Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut,
Jyväskylän hyvinvointisuunnitelma valtuustokaudelle 2017-2020 kuvaa suhteellisen tarkasti jyväskyläläisten hyvinvoinnin tilaa tällä hetkellä. Kiitos omasta puolestani hyvinvointiryhmälle.
Suunnitelmassa todetaan, että ”Indikaattoritiedon, tilastoiden, tutkimusten ja kokemustiedon valossa näyttää siltä, että jyväskyläläiset voivat keskimäärin hyvin.” Tämän voinee todeta myös moni meistä sen perusteella, miten jyväskyläläisten elämää näemme.
Suurin huoli tuleekin olla heistä, joita emme juuri näe. Heistä, jotka eivät liiku, osallistu tai pidä ääntä. Ongelmat kasaantuvat ja heillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti.
Meidän on autettava kaikin tavoin heitä, jotka apua tarvitsevat.
Otan esiin nuoret ja mielenterveyspalvelut. ”Mielenterveyspalvelut koetaan riittämättömiksi ja palvelujärjestelmä pirstaleiseksi.” suunnitelmassa todetaan. On hyvä, että tähän liittyen toimintasuunnitelmaa tarkennetaan ensi vuonna. Tähän ongelmaan on reagoitava nopeasti.
Samalla meidän on kuitenkin puututtava juurisyihin ja alettava toimia nykyistä ennaltaehkäisevämmin. Meidän on yhä enemmän kiinnitettävä huomiota siihen, miten estämme ongelmien syntymisen ja sen, että yhä harvempi nuori edes tarvitsisi mielenterveyspalveluita?
Ennaltaehkäisevän toiminnan tulisi olla koko suunnitelman läpileikkaava idea – lapsista nuoriin ja työikäisistä vanhuksiin. Ennaltaehkäisevä toiminta onneksi mainitaan suunnitelmassa muutamaan otteeseen ja kiitos siitä.
Suunnitelmassa sanotaankin, että: ”Kiusaaminen on kallista ja siihen pitäisi puuttua entistä systemaattisemmin ja riittävän varhain.” Tässä asiassa toivon toimenpiteitä meiltä kaikilta, en vain viranomaisilta.
Hyvinvointisuunnitelman heikkoutena pidän jossain määrin sen kyvyttömyyttä esittää konkreettisia toimenpiteitä siihen, miten lisäisimme hyvinvointia Jyväskylässä.
Muutamia yläteemoja on toki mainittu. Luonnollisesti me kaikki haluamme lisätä lasten ja nuorten mahdollisuuksia terveeseen kasvuun, vahvistaa yhteisöllisyyttä, tehdä Jyväskylästä houkuttelevan, edistää liikunnan ja kulttuurin harrastamista, hyödyntää digitalisaatiota ja niin edelleen. Keinoja on kuitenkin aina vaikeampi konkretisoida. Jossain määrin myös seuranta kaipaisi konkretiaa.
Paljon jääkin hyvinvoinnin erillisohjelmien ja suunnitelmien varaan.
Uskon kuitenkin, että tästä on hyvät edellytykset jatkaa kohti entistä hyvinvoivempaan Jyväskylään.
