Jyväskylän kaupungin heikko taloustilanne on ajanut päättäjät ja viranhaltijat vaikeaan rakoon. Säästöjä on haettava tarkalla kammalla, YT-prosessi johtaa irtisanomisiin ja veroprosentti nousee. Kun helpot säästöt on tehty jo aikoja sitten, on edessä vaikeita päätöksiä, joista ei kiitosta heru.
Olen suhtautunut ja suhtaudun edelleen kriittisesti kunnnallisveron nostamiseen, sillä elämisen kustannukset ovat kasvaneet jo muutoinkin. Ruoan hinta on noussut, asuntolainojen korkotaso on 4%:ssa, polttoaineen hinta jatkaa kasvuaan ja inflaatio on vasta hiljattain alkanut taittumaan.
Kaupunginjohtajan talousarvioesitystä voi kuvailla termillä ”raatorehellinen”. Huolimatta lukuisista tehostustoimista, myös veroprosentin nostaminen oli osana työkalupakkia. Jyväskylässä ei ole nostettu kuntaveroa 10:een vuoteen.
Ilman veroprosentin nostamista olisi monesta tärkeästä palvelusta leikattava entistä enemmän. Lähikoulut ja -kirjastot, lukiokoulutustuki, opettajien virat, nuorisoverstaat ja kuntalaisten palvelut olisivat leikkausten kohteena. Mielestäni leikkaukset kaupunkilaisten palveluihin ja suuressa määrin sivistystoimeen on liian korkea hinta maksettavaksi. Tästä syystä kannatan veroprosentin maltillista korottamista.
Olisi helppo tie linjata, että ”leikataan kaikesta turhasta ja ei nosteta veroja”. Tämä voi toimia retoriikassa, mutta vastuullista se ei ole. Jokainen ymmärtää, että 20:n miljoonan euron säästöjä ei noin vain taiota tyhjästä.
On arvovalinta turvata toimivat lähi- ja peruspalvelut kaikkialla Jyväskylässä ja kaikille jyväskyläläisille. Huolehditaan siitä, että lähiliikuntapaikat löytyvät läheltä niin Korpilahdella, Tikkakoskella kuin Vaajakoskella. Turvataan lyhyt koulutie niin Vesangan, Säynätsalon kuin Mannilankin lapsille. Ja taataan yrittäjille ja yrityksille parhaat kasvuedellytykset työvoiman, tilojen ja liikenneyhteyksien kautta.
Kaikesta tästä huolimatta, on iso työ konkreettisen talousarvion osalta vielä edessä. Että puolustamme kaikkien jyväskyläläisten palveluja ja että emme leikkaa kaupunkimme tulevaisuuden kasvusta. Suuri uhka leijuu myös vuoden 2024 verotulojen kertymän osalta. Jos maailmantilanne heikkenee entisestään, jää kaupunkimme verotulokertymä ennakoitua vähäisemmäksi.
Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa, on toimittava myös itse aktiivisesti. Mielestäni on järkevää siirtyä aktiivisen omistamisen politiikkaan. Kaupungin olisi syytä lajitella kiinteistönsä kahteen koriin. Kohteisiin, joiden omistaminen on strategisesti tärkeää ja kohteisiin, joiden omistajuudesta pyritään aktiivisesti luopumaan suotuisassa markkinatilanteessa. Myös kaupunkiorganisaation toimintaa on edelleen tehostettava määrätietoisesti.
Seniorikansalaisten, perheiden ja yrittäjien on voitava luottaa siihen, että Jyväskylässä palvelut toimivat ja kaupunki kasvaa myös jatkossa. Nyt tehtävillä ratkaisuilla on turvattava positiivinen kehitys mennessämme kohti 2030-lukua.
