Turvallisuus on yksi perustarpeistamme, eikä Suomen turvallisuudesta tule tinkiä missään olosuhteissa. Sisäisestä turvallisuudesta huolehtimalla takaamme myös yhteiskuntamme eheyden. Kun poliisi jättää resurssipulan takia tehtäviä hoitamatta ja rikoksia ratkaisematta, horjuu kansalaisten luottamus viranomaisiin. Liian vähäiset resurssit vaikuttavat myös poliisimiesten ja -naisten työssä jaksamiseen.
Poliisien määrä käännettiin vihdoin nousu-uralle, kun hallitusohjelman mukaisesti poliisin määrä nostettiin 7500:aan. Poliisivirkojen lisääminen näkyi myös meillä Keski-Suomessa. 2010-luvulla alkanut poliisin rahoituksen vähentäminen käännettiin kasvu-uralle.
Poliisin rahoituksen määrätietoinen kasvattaminen on ollut järkevää politiikkaa. Suomessa on edelleen EU-maihin verrattuna vähän poliiseja. 2030-luvulle tultaessa poliisien määrää on nostettava 8000:een. Valitettavasti poliisin tehtävät eivät ole vähenemään päin.
Ruotsissa jengirikollisuus on vakava ongelma. Tällaisen tilanteen syntymistä Suomeen ei saa missään oloissa hyväksyä. Ennaltaehkäisevä työ ja nopea apu väärälle polulle joutuneille on ensiarvoisen tärkeää. Poliisin Ankkuritoiminta nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja rikosten ennalta ehkäisemiseksi on tuottanut hyviä tuloksia. Pelkästään pehmeät keinot eivät riitä, vaan myös kovia työkaluja tarvitaan.
Rikoksilla on oltava seurauksensa ja erityisesti toiseen ihmiseen kohdistuvista rikoksista on seurattava tuntuva rangaistus. Oikeustajun mukaista ei ole useamman rikoksen ”paljousalennukset” rangaistusten osalta. Poliitikkojen tehtävänä ei ole toimia tuomarina, mutta rikoslakien kiristäminen henkirikosten osalta sen sijaan on. Nämä uudistukset on toteutettava pikimmiten.
