Maamme taloudellinen tilanne ei hurraahuutoja herätä. Taantuma on jälleen kerran totta, vaikka päättäjät muuta lupasivat. Kulunut vuosikin jäänee talouskasvun osalta lähelle nollaa. Työttömyysasteen trendiluku nousi marraskuussa jo 10,6 prosenttiin. Lukema on kirkkaasti korkein koko 2000-luvulla! Ennusteet tulevaan eivät lupaa paljolti parempaa.
Suomen surkeasta tilanteesta on syytetty milloin suhdanteita ja milloin geopolitiikkaa. Välillä syy on vieritetty meidän kansalaisten syyksi. Kun emme tuhlaa! Muualla Euroopassa talous kasvaa, vaikka samat suhdanteet ja maailmanpolitiikan jännitteet niissäkin pätevät.
Syyttelemällä Suomi ei tästä suosta nouse. Vaan ei tekemättömyydelläkään. Maatamme vaivaa krooninen uskalluksen puute. Todellinen visio puuttuu.
Yrittäjyyden ja yritysten puolesta pidetään rutkasti juhlapuheita. Tosiasia on, että yrittäjäksi ryhtyminen ja yrityksen perustaminen on edelleen monen mutkan takana.Yrittäjäosakkaana voin kokemuksesta kertoa, että paperisotaan ja lupaprosesseihin valuu monella alalla kuukausikaupalla aikaa. Moni luopuu kesken leikistä. Ja sitten kun homman saa käyntiin, muuttavat poliitikot verotusta ja sääntelyä arvaamattomasti, vaikka juuri ennustettava toimintaympäristö olisi yrityksille aivan olennaista.
Entäpä sitten isommat investoinnit? Vuosikausien lupa- ja valituskierre sitoo pääomia ja on muusta toiminnasta pois. Uusi Lupa- ja valvontavirasto on tähän vaivaan lupaava ensiaskel. Parhaimmillaan lupa- ja valvontakäytännöt nopeutuvat koko maassa. Selvää on, että uuden viraston käynnistyminen vie aikansa ja henkilöstöleikkauksien keskellä on vaikea lisätä tehokkuutta. Vaan ei yksi virasto autuaaksi tee.
Kotimaista omistajuutta tulisi vahvistaa määrätietoisesti, investointeja kiihdyttää verokannustein, TKI-toimintaa kasvattaa vähintään Ruotsin tasolle ja mahdollistaa nykyistä huomattavasti suurempi riskinotto kasvuhaluisille yrityksille osittain valtion tukemana. Tekemisen tasoa pitäisi nostaa ihan tosissaan. Nykyinen tempoileva politiikka, päätöksenteon epäselvyys ja veronkiristykset ovat olleet myrkkyä talouskasvulle. Suomi ansaitsee kunnon kasvua.
