Euroopassa on sota. Itsenäisen valtion omaa päätösvaltaa ja alueellista koskemattomuutta loukaten, kansainvälisiä sopimuksia rikkoen, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Viattomia ukrainalaisia ja venäläisiä kuolee päivittäin. Tilanne, jonka itse ajattelin Euroopan osalta kuuluvan synkkään historiaan.
Suomen valtiojohdolla on täysi tukeni. Tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa johtaa maamme ulkopolitiikkaa.
Kaikkina aikoina, mutta erityisesti tällaisessa kriisissä hallituksen ja opposition olisi perusteltua neuvotella nykyistä tiiviimmin yhteisistä linjauksista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Nyt tarvitaan yhtenäisyyttä, ei eripuraa tai huonoa tiedonkulkua. Valtionjohdon on hyvä ojentaa käsi opposition suuntaan. Nyt ei ole puoluepolitikoinnin aika.
Euroopan unioni ja maailma laajemminkin on yhdessä toiminut päättäväisesti. Tätä samaa päättäväisyyttä löytyy myös Suomesta. Suomalaiset odottavat, että maan asioista vastuulliset tekevät nyt yhdessä nopeasti ja jämäkästi kaiken tarpeellisen Ukrainan auttamiseksi ja Suomen rajojen ja suomalaisten turvallisuuden varmistamiseksi. Suomen turvallisuuden takaaminen kaikissa olosuhteissa on kulloisenkin hallituksen ja opposition yhteinen tehtävä. Samalla maailmalle lähtee yhtenäinen viesti siitä, miten me suomalaiset toimimme yhdessä kansakuntana.
Olen politiikassani ajanut vahvaa panostamista Suomen puolustusvoimiin. Ja onneksi näin onkin tehty. Suorituskykyämme maalla, merellä ja ilmassa on parannettu merkittävästi. Puolustusbudjettimme ylitti tänä vuonna kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta, ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Otin aiemmin kantaa sen puolesta, että puolustusbudjetin koko säilytettäisiin yli kahdessa prosentissa myös tulevaisuudessa. Olen arvoiltani isänmaallinen ja se näkyy myös harjoittamassani politiikassa.
Puolustuspolitiikka ei voi olla riippuvaista poliittisista tai taloudellisista suhdanteista, vaan puolustuksesta on huolehdittava kaikissa oloissa. Luja maanpuolustustahto ja kokonaisturvallisuudesta huolehtiminen ovat maamme vahvuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Laaja-alaiseen vaikuttamiseen varautumisen tärkeys korostuu ja se on koko suomalaisen yhteiskunnan vastuulla.
Euroopan ja Suomen turvallisuustilanne on radikaalisti muuttunut, eikä paluuta entiseen enää ole. Suomen aiemmin toiminutta linjaa on voitava tarkastella uudelleen.
Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan eräs toimittaja kysyi minulta, onko Nato-kantani muuttunut? Hän oli pannut merkille myönteisemmät puheenvuoroni eduskunnassa, lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa. Haastattelu julkaistaneen myöhemmin. Tällä alleviivaan sitä, etten ole tehnyt päätöstäni hetkessä, en hetken mielijohteesta. Näin isoja päätöksiä ei tule tehdä tunnekuohussa, ei äkkiväärästi, eikä painostuksen alla. En kuitenkaan kiistä, etteikö Venäjän sotatoimet vahvistanut päätöstäni.
Olemme kulkeneet kohti tiivistä Nato-kumppanuutta ja askel jäsenyyteen on luonteva. Teemme jo nyt runsaasti yhteistyötä Naton läheisenä kumppanimaana ja täytämme Naton jäsenyysvaatimukset. Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että Suomen tulisi hakea Nato-jäsenyyttä.
Tärkein tehtäväni Suomen kansanedustajana on taata Suomen ja suomalaisten turvallisuus nyt ja tulevaisuudessa. Työtaustani ulkoministeriössä diplomaattiuralla ja nyt kansanedustajana ja puolustusvaliokunnan jäsenenä on mahdollistanut pääsyn sellaiseen informaatioon, mikä on vaikuttanut näkemykseni kehittymiseen. Vuonna 2019 vastasin, että ”en koe jäsenyyttä ajankohtaiseksi”. Tämä asia on nyt muuttunut, peruuttamattomasti.
Venäjän havittelema etupiiriajattelu muodostaa uhan myös Suomelle. Tämä on sanottava suoraan ääneen. Emme voi olla varmoja, etteikö Venäjän katse kääntyisi jossain kohti myös Suomeen. Rajoillamme on nyt rauhallista, mutta kuka tietää tulevaisuudesta. Toinen tärkeä huomio on Naton artikla viiden tuoma turva. Ilman jäsenyyttä sitä turvaa meillä ei ole.
Pidän myös tärkeänä sitä, että tuon kantani rehellisesti suomalaisten tietoisuuteen, kansalaisten arvioitavaksi. Olen tilivelvollinen vain isänmaalle ja Suomen kansalaisille. On heidän tehtävä vaaleissa arvioida, antavatko he linjalleni tukea.
Keskustelua ei tule pelätä, mutta meidän ei tule sortua lietsomaan repiviä poliittisia riitoja keskenämme. Nyt ei ole sormella osoittelun aika. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen. Minä haluan varmistaa sen, ettemme enää koskaan ole yksin.
Huolehditaan siitä, että emme pelaa Venäjän pelikirjan mukaisesti. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan eri vaihtoehdoista on mahdollista käydä avointa, rakentavaa ja ratkaisuhakuista keskustelua kansakuntaamme yhdistävällä tavalla. Toivotan tähän keskusteluun kaikki kansalaiset tervetulleiksi.
Jäsenyys vaatii laajan parlamentaarisen tuen ja keskustelun. On selvää, että hakemusprosessin voi käynnistää vasta, kun tällainen laaja tuki on saavutettu.
