Joillekin kotiseudun puolustaminen ja “kotiinpäin vetäminen” tuntuu olevan nurkkakuntaista. Vanhanaikaista. Minulle se on kunnia-asia. Että kaikissa asioissa – joissa mahdollista on – asettaa Keski-Suomen etusijalle.
Pitää seurata kansainvälistä kehitystä. Ja tehdä edistyksellisiä tietopohjaisia päätöksiä. Mutta katsantokanta kun on sydän Suomen, siis sitä suottako peittelisin?
Kun maakuntalentoja päätettiin tukea koko maan elinkeinoelämän ja viennin kannalta perustelluista syistä, sosiaalinen media oli täynnä vähättelyä. Valitettavasti osa poliitikoistakin ajattelee, ettei maakunnista tarvita kansainvälisiä yhteyksiä. Ei ainakaan nopeita sellaisia.
Kun Jyväskylän yliopistolle myönnettiin uusi diplomi-insinöörikoulutus, oli kyse yhdestä Keski-Suomen lähihistorian merkittävimmästä vetovoimaa ja osaavaa työvoimaa lisäävästä päätöksestä. Päätöksen myönteiset vaikutukset säteilevät vielä kauan ja kauas. Tekniikan akateemiset (TEK) piti päätöstä tarpeettomana ja linjasi, että “koulutusta tulisi keskittää, ei hajauttaa”.
Tätäkin erikoisempana linjana voi pitää yliopistojen hallitusten puheenjohtajien kannanottoa, jonka myös Elinkeinoelämän keskusliitto ja Akava allekirjoittivat. Siinä koko Suomen osaamista korostavaa hajautettua korkeakoulupolitiikkaa kritisoitiin ja korostettiin keskittävää politiikkaa.
Sitä ihmettelen, miksi yliopistot Lapissa, Itä-Suomessa, Oulussa ja Lappeenrannassa tällaista linjaa ajavat? Ne ovat samaan aikaan vaatimassa uutta koulutusta omaan yliopistoonsa ja nyt vastustamassa sellaista politiikkaa.
Onneksi Jyväskylän yliopisto ei tätä kannanottoa allekirjoittanut. Toivoa sopii, etteivät EK:n ja Akavan keskisuomalaiset toimijat edistä liittojensa linjauksia.
Keskustalaista hajauttamisen hyvää politiikkaa pitää jatkaa. Jotta korkeakoulut Keski-Suomessa ja muualla maassa saavat jatkossakin lisää aloituspaikkoja ja uusia opintokokonaisuuksia. Tätä politiikkaa moni vastustaa – kuten huomattu on – mutta antaa vastustaa.
Osaavan ja saavutettavan Keski-Suomen ansiosta meille on suuntautunut tulevaisuuteen uskovia investointeja. Työtä ja kasvua. Biotalouden renesanssi jatkuu, kun sekä Äänekoskelle että Jyvässeudulle investoidaan tulevaisuuden kulutusvaatimuksia silmällä pitäen. Kestävästi ja laadukkaasti. Lisää hyviä investointiuutisia on näköpiirissä.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa on samasta asiasta kyse. Uskosta paikalliseen osaamiseen ja ihmisiin. Annetaan keskisuomalaisille oikeus päättää omista terveys-, ensihoito- ja pelastuspalveluista. Hallintohimmelien sijasta valta on ihmisillä.
Olennaista on turvata kaikille hyvä hoiva lompakon paksuudesta ja kotiosoitteesta huolimatta. Ja huolehtia siitä, ettei veronmaksajien rahoja tuhlata. Apua pitää saada silloin, kun sitä tarvitsee.
Yksityisillä yrityksillä ja yrittäjillä on ajattelussani tärkeä rooli. Ilman yksityisellä sektorilla tehtävää hyvää työtä ei nykyajan terveyspalveluita saada turvattua, olipa kyse hammashoidosta tai muista palveluntuottajista. Tässäkin pitää vetää kotiinpäin ja puolustaa keskisuomalaista yrittäjyyttä.
Keskusta näyttää nyt olevan ainoa puolue, joka aidosti näkee maakunnissa voimaa ja osaamista ja lähipalvelut puolustamisen arvoisina.
Eräiden puolueiden keskittämisinto on ollut jo aiemmin tarkkaan tiedossa. Nyt Perussuomalaiset ovat myös lähteneet sote-palveluiden osalta keskittämisen linjalle. Puheenjohtaja Purra pitää Keskustan tavoitetta vähintään yhdestä soteasemasta joka kunnassa ”röyhkeänä populismina”. Suunnanmuutos on erikoinen, sillä persujen oma peruskunta-piirikunta -malli on lähes kopio Keskustan kotikunta-maakunta -mallista.
Ehkäpä perussuomalaisissa vielä järki voittaa ja koittaa paluu Suomen maaseudun ja maakuntien puolelle.
