Suomen bruttokansantuotteen kasvua koko kuluneella 2000-luvulla voi pitää sanalla sanoen heikkona. Olosuhteiden taakse on helppo piiloutua: olemme kärsineet kansainvälisistä heikoista suhdanteista, olemme kärsineet kriiseistä, meitä on vaivannut pandemia ja seisomme keskellä geopoliittista uudelleenjärjestelyä. Tosiasia on, että nämä ovat vaikuttaneet kaikkiin muihinkin talouksiin. Moni Suomen verrokkimaista on noussut talouden kuopista nopeammin ylös päässyt jyrkemmälle kasvu-uralle.
Suomi on suhdanneherkkä talous. Tämä tosiasia ei monen poliitikon puheissa kuulu. Hyvää talous- ja työllisyystilannetta kehutaan omaksi saavutukseksi ja huonoa muiden aikaansaamaksi. Lähes aina selittävät syyt löytyvät varsinkin isossa kuvassa kansainvälisestä suhdanteesta.
Voimmeko sitten tehdä asialle jotain? Ehdottomasti voimme.
Yhteiskunnan tärkeimpänä tehtävänä on luoda edellytyksiä kasvulle ja menestystarinoille. Suomessa on karrikoiden sanoen kaksi kansallista rikkautta: luonnonvaramme ja osaamispääomamme. Nämä molemmat on syytä pitää tiukasti kansallisissa käsissämme!
Osaaminen ja siihen panostaminen on yhteiskunnan tehtävä: mitä paremmin koulutettuja suomalaiset ovat, sitä todennäköisemmin luomme uutta, korkean jalostusasteen työtä ja tuotteita. Verotuksen on kannustettava paitsi työntekoon, myös siihen, että rahoittajat uskaltavat ottaa riskejä sijoittaa potentiaalisiin uusiin Nokioihin jo yritysten alkuvaiheessa.
Pääomaköyhänä kansantaloutena meidän on myös parannettava kotimaisen omistajuuden edellytyksiä. Juha Sipilän (Kesk.) johtaman työryhmän laatimassa Kotimaisen omistamisen ohjelmassa vuodelta 2021 esitettiin lähes 70 lyhyen ja pidemmän tähtäimen toimenpidettä. Yksi konkreettinen esimerkki oli perustaa ns. kanssasijoitusrahasto, joka sijoittaa businessenkeleiden sijoittajaryhmittymien tekemien rahoituskierroksien rinnalla.
Lukuisilla esitellyillä toimenpiteillä vahvistettaisiin ja monipuolistettaisiin yritysten suomalaista omistajuutta. Valitettavasti vain osa ehdotuksista on lopulta nähnyt päivänvalon.
Päinvastoin kuin nyt toimitaan, yritysten ja yrittäjien verotusta olisi muutettava kevyempään, ei kireämpään suuntaan. Olisi järkevää, että yritystä verotettaisiin vasta sen ottaessa voittoja ulos. Tämä kannustaa yrityksiä investoimaan, joka taas lisää työtä ja kasvua. Toinen konkreettinen kasvutoimenpide olisi laskea yhteisöverokantaa nykyisestä 20:stä 15:sta prosenttiin.
Valtio ei voi valita voittajia. En usko, että valtiolla ja poliitikoilla löytyisi sellaista viisautta tai kristallipalloa, jolla osattaisiin valita mitkä yritykset ovat tulevaisuuden menestyjiä ja mitkä ei. Siksi yhteiskunnan tärkein edellytys on luoda edellytyksiä kasvulle ja menestystarinoille.
