Wallinheimolla ristiriitainen viesti

Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo kirjoitti Suur Jyväskylän lehdessä 26.11, kuinka Hippoksesta voisi luoda liikunnan ja hyvinvoinnin Piilaakson. Wallinheimo korostaa, kuinka Jyväskylän on aika: ”- – nousta Suomen johtavaksi liikunnan ja urheilun kaupungiksi.”

Olen samaa mieltä Wallinheimon kanssa. Näin loistavaa osaamista ja liikunnan keskittymää saa hakemalla hakea. Meillä on Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta ja korkeaa osaamista niin oppilaitoksissa, kuin yrityspuolella laajemminkin. Huippu-urheilijamme ovat monella alalla Suomen kärkeä ja Jyväskylässä on myös laajaa arkipäiväistä liikkumista. Tämän merkitystä hyvinvointiin ja kansanterveydelle ei voi väheksyä.

Pidän kuitenkin outona kansanedustajan ristiriitaista viestiä Jyväskylää kohtaan. Vain pari päivää aiemmin hän haukkui Iltasanomissa Jyväskylän roolin urheilukaupunkina. ”Jyväskylästä on joskus puhuttu liikuntakaupunkina, mutta enää sitä termiä ei tarvitse yhdistää Jyväskylän nimeen.” Wallinheimo totesi Iltasanomissa (24.11.).

Taustalla Wallinheimon lausunnossa on Killerille suunniteltu jäähallihanke, joka kaatui. Pääosin yksityisellä rahalla suunniteltu hanke olisi sisältänyt kaupungin takauksen. Taloudellinen riski oli kaupungille liian suuri.

Vaikeassa taloustilanteessa on investointien osalta syytä olla maltillinen. Killerin jäähallihankkeen kaltaisia projekteja on syytä edistää, mutta niissä on oltava siedettävät taloudelliset riskit kaupungille. Killerin jäähallihankkeen lopputulos oli huono. Olisin toivonut neuvotteluja jatkettavan, jotta jäähalli olisi rakennettu ja lopputulos olisi ollut kaikkien osapuolten kannalta hyväksyttävä. Jäävuoroista on huutava pula.

En kuitenkaan ymmärrä, mitä hyötyä on haukkua ja toisaalta kehua, siis antaa täysin ristiriitaisia lausuntoja Jyväskylästä.

Jyväskylän mahdollisuudet, mutta myös haasteet liikuntakaupunkina ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Wallinheimo toteaa niin ikään Iltasanomissa, kuinka: ”Viime vuosina liikuntapaikkojen kehitys on jätetty täällä aika lailla retuperälle, ja nyt moni paikka alkaa prakata.” Tämä on totta. Toisaalta seurat, urheilijat ja arkiliikkujat ovat jo vuosia sitten kertoneet urheilupaikkojen puutteista. Tämä ei voi olla yllätys kenellekään.

Hankkeiden, kuten Hippoksen alueen kehittämisen siirtäminen, ei ole ratkaisu, vaan päinvastoin kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Kysymys on ennen kaikkea laajemmasta haasteesta ja mahdollisuudesta, kuten Wallinheimokin Suur Jyväskylän lehdessä toteaa. Ei missään nimessä vain yhdestä lajista ja yhdestä epäonnistumisesta, vaikka se erittäin valitettava olikin. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen ja aloittaa kokonaisvaltainen kehitys Jyväskylän liikuntamahdollisuuksien ympärille. Tähän tarvitaan yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyötä, jolla taataan liikunnan ja urheilun oleminen etusijalla, jota yksityiset investoijat tukevat.

*Kirjoitus on aiemmin julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä.