Tasapainoa kaupunkikeskusteluun

”Keskusta ei kehitä kaupunkeja” on melko yleinen väite, jota viimeaikoina on saanut lukea Helsingin Sanomista ja sosiaalisesta mediasta. Erityisesti muutama aktiivi kokoomuksesta on kunnostautunut haukkumaan keskustaa.

En ymmärrä miksi toisten haukkuminen olisi kenenkään politiikan ydintä, mutta tämä näyttää olevan nyt tosiasia. On sääli, että Suomessakin on aloitettu levittämään ns. fake news –tarinointia kunnioitettavien politiikassa toimivien henkilöiden toimesta.

On suoranainen valhe väittää, etteikö keskusta kehittäisi kaupunkeja. Keskusta on ollut avainasemassa siinä maakuntakeskuspolitiikassa, jota 2000-luvulla on harjoitettu. Lisäksi nykyhallituksen investoinnit pääkaupunkiseudulle ovat kiistattomia ja hallitusta voisi jopa kritisoida maakuntapolitiikan unohtamisesta.

Keskustalla on kuitenkin suuria ongelmia välittää viestiään kaupungeissa.

Tampereen pohjoispuolisessa Suomessa keskusta on lähestulkoon suurin tai toisiksi suurin puolue keskuskaupungeissa. Sen sijaan yli 100 000 asukkaan kaupungeissa, muualla kuin Oulussa, Kuopiossa ja Jyväskylässä, keskusta ei ole juurikaan menestynyt.

Samaan aikaan keskusta on profiloitunut koko Suomen etujen ajajana. Tästäkin on toisinaan kritisoitu, mutta mitä pahaa siinä on, että Suomi halutaan nähdä kokonaisena?

Kyllä, Helsinki on Suomen käyntikortti ja sitä tulee kehittää. Pääkaupunkimme kilpailee Pietarin, Tukholman, Kööpenhaminan ja Tallinnan kanssa. Mutta mitä lisäarvoa se, että lisäämme jännitteitä Helsingin ja muun Suomen välillä tuo?

Pääkaupungilla on oma roolinsa, maakuntakeskuksilla on oma roolinsa ja maaseudulla on oma roolinsa.

Ei pidä myöskään hävetä sitä, että koko maasta pidetään huolta. Tästä on hyviä esimerkkejä Ruotsin ja Viron viimeaikaisesta alueellistamispolitiikasta. Naapurimaamme ovat heränneet koko maan osaamisen hyödyntämiseen. Tässä meilläkin olisi oppimista.

Elinvoimainen ja kasvava Helsinki on koko maan etu, mutta niin on myös koko maan osaamisen tunnustaminen.

*Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa