SAK:n ei-linja tuhoaa suomalaisen työn

Huominen mielenosoitus pysäyttää lähestulkoon koko Suomen. Palkansaajat osoittavat mieltään vastustaakseen hallituksen suunnittelemia työelämäleikkauksia. Tilanteen vakavuutta korosti eilinen pääministeri Sipilän tv-puhe, jossa hän muun muassa kertasi olemassa olleita mahdollisuuksia: ”Sunnuntaikorvauksen vaihtoehtona olisi esimerkiksi pidentää kaikkien päivittäistä työaikaa vajaalla kolmella minuutilla tai leikata pientä osaa lomarahoista. Tämä olisi voitu yhteiskuntasopimusneuvotteluissa sopia. Nämä ovat työehtosopimusasioita. Hallituksella ei ole päätösvaltaa tähän.”

Oppositiopuolue SDP on jo kerennyt julistamaan sopimusyhteiskunnan tuhoa, vaikka vasta eilen Akavasta todettiin, että työmarkkinajärjestön vastaehdotuksen syntyminen on enää SAK:sta kiinni. Pääministeri Sipilä kehotti puheessaan työmarkkinaosapuolia löytämään vaihtoehtoja: ” – – hankaliksi koettujen keinojen, kuten sunnuntailisän, tilalle helpompia keinoja työehtosopimusten sisältä.”

Joka tapauksessa huomenna tuhannet suomalaiset osoittavat mieltään. He ymmärtävät kyllä, että nykyisellä velkaantumistahdilla Suomi ei selviydy, mutta pitävät suunniteltuja työelämäheikennyksiä epätasa-arvoisina. Mielenosoitukseen on täysi oikeus. Surullisempaa onkin, että Suomen suurin ammatillinen keskusjärjestö SAK ei tunnu ymmärtävän, että Suomi kaipaa muutoksia.

Vaihtoehtona erittäin ikäville työelämäleikkauksille olisi esimerkiksi lomaltapaluurahan puolittaminen ja työajan pidentäminen, mutta tämä ei käy SAK:n pomoille. Omista palkankorotuksista ei tietenkään kieltäydytä, mutta jäsenistöä kohtuullisemmin kohtelevista vaihtoehdoista ei edes suostuta neuvottelemaan! SAK:n ”Ei, ei ei” –linja on kuin pikkulapsen kitinää tältä kiellettäessä ylimääräinen lauantaipussi karkkipäivänä.

Tämä samainen linja johti pitkälti suomalaisen metsäteollisuuden ylihinnoitteluun nopeuttaen rakennemuutosta. Virheistä tulisi SAK:ssakin oppia.

Jokaisen huomenna mieltään osoittavan kannattaisikin miettiä banderollinsa uudelleen. Onko ongelmana hallitus, joka tekee niitä toimia joita sen päätösvaltaan kuuluu, vai SAK joka ei suostu ymmärtämään Suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuden tarpeita saatikka edes neuvottelemaan keinoista, joilla sen jäsenistöön kohdistuvia heikennyksiä saataisiin kevennettyä?