Mitä Brexit voisi tarkoittaa?

Iso-Britannian EU-äänestykseen on aikaa noin kuukausi. Galluppien perusteella tilanne on erittäin tiukka. Vedonlyöntitoimistojen perusteella Stayin-puoli olisi päihittämässä Brexit-puolen. Lähtevätkö hieman passiivisemmat EU:n kannattajat kuitenkaan liikkeelle vai voittaako äänekkäämmät vastustajat. Tulosta on mahdoton veikata.

On vielä epäselvää, mitä tapahtuisi jos britit äänestäisivät eron puolesta. Aloitettaisiinko silloin uudet neuvottelut vai lähtisikö Britannia todella EU:sta. Käytäntöä tällaisen tilanteen varalle ei ole luotu. Spekuloin silti alla muutamia skenaarioita, mutta korostan kyseessä olevan vain valistuneita arvioitani.

Miten kävisi Yhdistyneen Kuningaskunnan? Skotit ovat olleet vahvoja EU:n kannattajia ja eron toteutuessa Skotlannin itsenäisyydestä äänestettäisiin todennäköisesti uudelleen. Mikäli Skotlanti itsenäistyisi, olisi Yhdistynyt Kuningaskunta muisto vain. Pohjois-Irlannin sopimuksen Yhdistyneen Kuningaskunnan kanssa voisi katsoa vaativan vähintään uusia neuvotteluja. EU-kansanäänestys voi siis hajottaa brittiläisen imperiumin viimeisetkin rippeet.

Suomen kannalta Iso-Britannian ero EU:sta olisi ongelmallista. Siinä missä Ranska ja Saksa ovat äänekkäimmin kannattaneet alati syvenevää integraatiota, on Iso-Britannia pysynyt ”järjen äänenä” ja usein edesauttanut myös pienemmille maille sopivien ratkaisujen syntymistä. Euroopan yhdentyminen on järkevää, kun se tehdään harkituin askelin. Brexitin realisoituessa Suomi menettäisi tärkeän EU-liittolaisen.

EU-parlamentissa edessä voisi olla ECR-ryhmän hajoaminen, johon Suomesta perussuomalaiset kuuluvat. Ilman brittikonservatiiveja ECR ei täytä parlamentin ryhmille asettamia vaatimuksia. Tämä on toki spekulaatiota, mutta todennäköisesti brittimepit lähtisivät parlamentista EU-parlamentin puolivälin tarkastelussa ja loppukauden parlamentti olisi 675-jäseninen. Samalla myös Iso-Britannian komissaari Jonathan Hill saisi lähteä. Vuoden 2019 eurovaaleissa Suomen meppimäärä voisi kasvaa, kun Iso-Britannian 76-meppipaikkaa menisivät uusjakoon.

Entä mitä ovia Brexit voisi avata muualla Euroopassa? Jo nyt on nähtävissä, että Ranskassa Marine Le Pen on erinomaisissa asemissa seuraavissa presidentinvaaleissa. Tämä tosiasia ei toki muutu, äänestivät britit sitten eron tai pysymisen puolesta. Sen sijaan presidenttinä Le Pen todennäköisesti vaatii Ranskalle parempia EU-etuja, jäi Iso-Britannia EU:hun tai ei.

Brexitin voisi olettaa lisäävän kansan EU-vastaisuutta etenkin Hollannissa ja Tanskassa. Aiemmin tänä vuonna hollantilaiset äänestivät kumoon assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa. Kyse oli ennemminkin mielenilmauksesta EU:ta vastaan. Viime vuonna tanskalaiset äänestivät Tanskan EU-sopimuksen erioikeuksien säilyttämisen puolesta. Tämä oli kova taka-isku tanskalaisille EU:n kannattajille, kuten muun muassa useille hallituksen ministereille. Tanskassa EU-kriitikko Morten Messerschmidt on erittäin suosittu. Aiemmin veronmaksajien rahojen tuhlausta vastustanut meppi on nyt itse EU-varojen väärinkäytöstä epäiltynä, mutta häntä eivät syytökset tunnu hetkauttavan.

Onko unionilla siis tulevaisuutta? Kyllä ja ei. Kävi brexitissä miten hyvänsä, EU-päättäjien on vihdoin ymmärrettävä pysähtyä kuuntelemaan paremmin kansalaisia. EU ei voi kehittyä vain eliitin toiveiden tahtomana, vaan myös kansan toiveita on kuunneltava. EU:n tunnuslause ”moninaisuudessaan yhtenäinen” on vain korupuhetta, mikäli syötämme yhden totuuden mallia kaikille emmekä ymmärrä Euroopan yhdentymisen edetessä kuunnella ja kunnioittaa erilaisia kulttuurejamme. Vahva EU on Euroopan etu, mutta pakottamalla ja käskemällä EU on tuhon tiellä. Sitä en EU:n kannattajana voi toivoa.