Kiitos KOL, JYY ja opiskelijaystävät

Urani opiskelijapolitiikassa alkaa olla ohi. Opiskeluaikani alussa olin kaksi vuotta Keskustan opiskelijaliiton (KOL) liittohallituksessa. Torstaina minulle myönnettiin ero Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) edustajistosta valmistumisen johdosta. Toimin nelisen vuotta edustajiston jäsenenä, josta vuoden 2013 ylioppilaskunnan puheenjohtajana.  Tämä pitää sisällään paljon muistoja, oppimisen ja kasvun kokemuksia, debatteja, vääntöjä ja ennen kaikkea uusia hyviä ystäviä. Olo on haikea.

Ura opiskelijapoliitikkona on ehkä takana, mutta politiikkaa opiskelijoiden puolesta en jätä – päinvastoin.

Olen korostanut liikunnan ja ennaltaehkäisevyyden merkitystä hyvinvoinnin kannalta koko tämän ajan. Alueellinen kattavuus korkeakouluverkossa on Suomen menestymisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Samaan aikaan on huolehdittava, että jokainen meistä voi varallisuuteen katsomatta opiskella vaikka tohtoriksi saakka.

Samalla on myös syytä pohtia, mihin suuntaan oma rakas ylioppilaskuntani on menossa. Viimeisessä kokouksessa olin mukana hyväksymässä merkittäviä korotuksia JYYn jäsenmaksuun. Jäsenmaksu noussee ensi vuonna neljä euroa ja vuonna 2016 14 euroa. Tämä oli pakollinen, mutta ikävä ratkaisu.

Mielestäni tulevaisuudessa onkin syytä miettiä ja olla aloitteellinen sen suhteen, voisiko jäsenmaksun sitoa sopivaan indeksiin? Tällöin jäsenmaksukorotukset olisivat säännöllisiä, mutta matalampia. Toisaalta on myös syytä pohtia, onko JYYn toiminta jo nykyisellään liian laajaa? Säilytämme kaiken vanhan ja rakennamme sen päälle uutta. Voisi olla paikallaan, että tarkastelisimme toimintojamme ja miettisimme jopa osasta niistä luopumista. 2000-luvun ylioppilaskuntatoiminta ei välttämättä vaadi samoja rakenteita kuin 70-luvun ylioppilaskuntatoiminta. Kysymys on uudistumisesta.

Nämä ovat asioita, joihin tulevien edustajiston jäsenten on syytä perehtyä. Rakenneuudistuksen tarvetta on syytä tarkastella myös omassa toiminnassamme.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen kaikesta, mitä opiskelijapolitiikka ja ennen kaikkea JYY on minulle antanut. Tulen jatkamaan työtä opiskelijan paremman huomisen puolesta nyt eri foorumeissa, mutta sama fokus silmällä pitäen. Opiskelun on säilyttävä meidän kaikkien etuoikeutena ja valmistuneille on taattava koulutusta vastaavaa työtä. Tämä on kaikkien meidän etu.

Henkilö voi lähteä JYYstä, mutta JYY ei henkilöstä. Nyt lienee syytä liittyä JYYn Wanhain Toimijain Yhdistykseen ja käydä syömässä Rehtoraatissa valmistujaiskakku, jonka yliopiston rehtori Matti Manninen minulle lupasi.