Järjestö- ja aatteellisen remontin aika on nyt

Keskustan hallitustaival ei ole ollut helppo, mutta helppoa siitä kukaan tuskin odottikaan. Poliittinen päätöksenteko oli maassamme Kataisen-Stubbin hallitusten jäljiltä lamaantuneessa tilassa. Globaaliin talouskasvuun Suomi ei tahtonut päästä mukaan ja kilpailukyvyssä olimme verrokkimaistamme jäljessä.  Asetelmat kohti Suomen 100-vuotisjuhlia kohden eivät olleet optimaaliset. Suunta on nyt parempi, mutta paljon on töitä vielä edessä. Kaikki hallituksen tekemät päätökset eivät ole olleet mieluisia.

Puheenjohtaja-pääministerin tehtävä ei ole helppo, mutta valtionhoitaminen ei saa tarkoittaa puoluetyön unohtamista.

Puoluejohdolta, erityisesti puheenjohtaja Sipilältä kaipaisin konkreettisia avauksia, joilla keskusta-aatteen ydinviestiä kirkastetaan. Alueellisuus, yrittäjyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ylisukupolvisuus on tuotava paremmin esille. Ei riitä, että vain hoetaan talouden kasvavan. Tarvitsemme myös arvojohtamista, joka huomioi myös heidät, jotka talouskasvun antimista eivät pääse nauttimaan.

Politiikka henkilöityy yhä enemmän ja tästä syystä Sipilän ja koko puoluejohdon on terävöitettävä tekemistään.

Keskusta on pääministeripuolueena maksanut kovan hinnan ikävistä päätöksistä. Pelkästään ikävien päätösten taakse meneminen olisi kuitenkin älyllistä epärehellisyyttä, sillä monesta saamme myös syyttää omaa toimintaamme.

Järjestökoneemme ei ole nähnyt minkäänlaista uudistamista, ellei juhlapuheita oteta huomioon. ”Suomen johtava digipuolue” on itsensä pettämistä, jonka toistaminen ei tee siitä totta. Keskusta olisi pitänyt tuoda digiaikaan jo vuosia sitten. nyt hankkeella on enemmän kuin kiire.

Jäsenistömme osaamisen hyödyntämisessä ja aktiivien osallistamisessa meillä on paljon tekemistä. Nykypäivänä kahvinkeittäminen ja sen tarjoaminen ei voita kilpailua ihmisten vapaa-ajasta. Ihmiset täytyy tavoittaa uusissa ympäristöissä ja keskustan järjestökoneistoa on tarvittaessa uudistettava kovalla kädellä.

Viestintämme surkeaa tilaa – jos 2010-luvulle ominaista ammattitaitoista viestintää tarkoitetaan, on vaikea hahmottaa.

Historian huonoin tulos kuntavaaleissa kuitattiin ohuin analyysein. Keskustan surkea tulos presidentinvaaleissa ei muuksi muutu, vaikka Sauli Niinistö hyvä presidentti onkin.

Kysyisinkin nyt puoluesihteeriltä, millä eväillä kannatusvaikeuksissa oleva puolue aikoo selvitä kunnialla lähestyvistä maakunta-, eduskunta- ja eurovaaleista? Uudet avaukset puolueen ja sen toiminnan kehittämiseksi ovat olleet vähissä.

Tarvitaan kokonaisvaltainen ja realistinen toimintasuunnitelma, jonka toteutumista voitaisiin selkeästi mittaroida ja seurata. ”Laitetaan järjestökone kuntoon” on yksi puoluekokouksissa kuulluimmista lauseista, jonka hokemisen sijaan soisi myös tehtävän selkeän, toteuttamiskelpoisen suunnitelman.

Kun järjestökoneiston luvattua modernisointia ei ole saatu kahdessa vuodessa käyntiin, tuskin se seuraavankaan kahden vuoden aikana merkittävästi uudistuu, ellei puoluesihteeriydestä käydä aitoa kilpailua ja esitetä realistisia toimintamalleja. Puolue elää tässä suhteessa kohtalokkaita aikoja: seuraavissa eduskuntavaaleissa ratkaistaan, onko Keskusta aidosti suomalaista yhteiskuntaa uudistava voima vai tyydymmekö muiden apupuolueeksi. Järjestö- ja aatteellisen remontin aika on nyt.

Puoluesihteerin tehtävä ei ole toimia ponnahduslautana omalle kansanedustajuudelle. Toivon aitoa kilpailua puoluesihteerin tehtävään Sotkamossa, jotta puolueen kehittämiselle turvataan pitkäjänteinen toiminta aina reilusti 2020-luvun puolelle.

*Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa